Päätös on tehty

Fukushiman tilanne alkaa muistuttamaan tragikoomista teatteria.
Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu, mitä tehdään eikä ole selvästi johdossa tai vastuussa.

Siitä huolimatta olomme on vähän helpottunut, sillä teimme päätöksen siirtää vaimon ja lapsen sukulointi-matkaa Tokioon paria viikkoa myöhemmäksi. Emme peruneet matkaa.
Tosin samalla menetimme option koko matkan peruuttamiseen, mutta silti tämä tuntui parhaalta vaihtoehdolsta.
Toistaiseksi olot Tokiossa ovat olleet paljon paremmat kuin mitä täkäläinen, eli länsimainen media antaa ymmärtää ja pahan paikan tullen aina voi lähteä evakkoon ja tulla sitten suomeen.

Enään ei tarvitse pohtia, pohtia, seurailla ja analysoida uutisia.

Tehty mitä tehty ja jos jotakin tapahtuu niin silloin on silloin.

Matka Tokioon on hyvin tärkeä, vaimoni ei ole nähnyt vanhempiaan kohta vuoteen eikä hänen isänsä terveydentila ole kovin hyvä. Etenkään nyt kun säännöllinen elämä on ollut vaikeaa sähkökatkojen ja sairaaloiden korkean käyttöasteen myötä.
Samoin monet tuttavamme sekä vaimon ystävät haluavat tavata hänet ja ennenkaikkea lapsemme.

Minulle tämä taas tarkoittaa melkein kahden kuukauden yksinelämistä, aika varmasti menee pitkälti työn parissa ja toivottavasti illalla tehden harrastuksiin liittyviä asioita joden tekeminen nyt on viivästynyt.

Ja onhan meillä olemassa Skype, jonka kautta voidaan välillä jutella videopuheluiden muodossa. Tosin aikaero on siinä lievä ongelma ja luulen että kun vaimo pääsee taas kiinni japanilaisen elämän valtavaan nopeuteen niin vapaata aikaa on yllättävän vähän.

Uenon eläintarhakin aukesi jo eilen, 1.4.2011 keräten heti yli 8000 kävijää. Suuri merkitys eläintarhan aukeamisella lienee sanaton viesti ihmisille; arki on palannut ja kaikki on kuin ennenkin.