torstai 28. helmikuuta 2013

Ystävänpäivä, poikienpäivä

Japanilaiset(kin) viettävät ystävänpäivää. Amerikan juhla on siellä ollut pidempään kuin Suomessa ja hieman toisenlaisena.

Nimittäin Japanissa tytöt ja naiset antavat miehille/pojille ystävänpäivälahjana suklaata tai muuta vastaavaa pientä herkkua.
Pojat eivät ystävänpäivänä anna mitään lahjoja kenellekään.


Koska perheessämme on vain poikia, vietimme mekin tätä ystävänpäivää nimellisesti vaimon ostamien sydän-keksien kera.


Alun alkaen kaiketi ajatus on ollut, että tytöt antavat suosikkipojilleen tai poikaystävilleen suklaisen lahjan jonkinlaisena rakkauden osoituksena. Suhteen vakiintuessa sitten käytäntö jatkuu vain arkisena tapana tai jää kokonaan pois. Meilläkin tämä oli luultavasti vain lasten takia.
Toki rakkauden osoituksen lisäksi ystävänpäivä-suklaalla osoitetaan myös kiitollisuutta tai muuten vain huomaavaisuutta. Kohde voi siis olla työkaveri tai kuka vain.


Miehet ja pojat antavat sitten vuorostaan suklaisen lahjan "valkoisena päivänä" (Howaito Dē), 14. maaliskuuta.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Työttömyys naurunaiheena

Japanissa kaiketi kukaan ei tunne, tai ainakaan tunnusta tuntevansa ketään työtöntä.
Ainakin siltä vaikuttaa.

Hiljan palasimme Japanista Suomeen ja kotiin päästyämme vaimoni kertoi kuinka minun työttömyyteni oli usein puheenaiheena vaimoni tavatessa tuttujaan. Jopa ilkeilyn ja naureskelun aiheena. Aiheesta oli myös tullut riitoja appiukkoni ja vaimoni välille. Appiukkoa kaduttaa sekin, että meni hölmöyksissään päästämään tyttärensä naimisiin ulkomaalaisen kanssa.

Kovasti ikävää kuulla, että eräskin hyvänä ystävänä ja meillä suomessakin useasti kyläillyt mies oli minun poistuttua pöydästä naurannut, että kuinka voi olla että se ei vielä(kään!) ole löytänyt työtä!
Vikahan on työttömän. Miksei mene töihin.

Loukkaavaa ja muuttaa suhtautumistani moniin hyviin tuttuihin. Vaikka osa tuosta pitäisi laittaa kulttuurien erilaisuuden piikkiin. Silti en pysty ymmärtämään ihan suoraa nauramista.
Olkoonkin, että japanilainen ei koskaan paljasta olevansa työtön - korkeintaan jälkikäteen löydettyään uuden työn kertoo eläneensä jonkin aikaa säästöillä.

Työ pitäisi siis olla, vaikka sillä eläisi paljon huonommin kuin työttömänä. Kunhan on hyvät kulissit, se on tärkeää.