Elekieltä ja oppimista

Elekieli. Sitä ei juuri tule ajatelleeksi, mutta on monia arkisia eleitä joita Japanissa ei tunneta. Vastaavasti Japanissa on omansa.
Otetaan esimerkkinä vaikka lainausmerkkien tekeminen käsillä. Tuttu ilmaus varmaan kaikille (yllätyin kun luin Wikistä, että englannin kieleen nimi air quotes on tullut vasta 1989). Wikissä tuo on selitetty myös japaniksi. Siitä huolimatta vaimoni oli hankala ymmärtää eleen merkitystä - enkä ole varma ymmärtääkö vieläkään aivan siten kuin me joiden äidinkieleen sisältyy itsessään jo lainausmerkki sekä kirjalliseen ilmaisuun runsas sarkasmin, ironian jne. käyttö.
Ironiaa japanilaisten ilmaisuissa en ole huomannut niin usein, sarkasmia kuitenkin monet käyttävät. Mutta kuinka ilmaista (alleviivaten) sarkasmia kirjallisesti - sitä en tiedä. Ei tiedä vaimonikaan. Joskus sarkasmi ilmaistaan vahvemmalla tekstillä, mutta sekin on vaikeasti tulkittavissa.

Toisaalta, kun elekieli tuli mainituksi, niin kuinka moni ymmärtää heti japanilaisten kyynärvarret tai etusormet ristimällä tekemän kieltoa merkitsevän Batsu -merkin? Tai kämmenellä tehdyn uraomote-merkin? Jälkimmäinen on jo merkitykseltään hankala sillä esimerkiksi Suomessa ei edes ole vastaavaa ajatusmallia.


Opiskelutavat. Japanissa opiskelu on vahvasti ulkoa opetteluun painottuvaa. Oikeastaan se tuntuu olevan ainoa päätavoite. Suomessa ulkoa opiskelulla on pienempi painopiste. Ehkä se osin selittää sitä, miksi täällä käy jatkuvasti kaikenlaista tutkijaa ja päättäjää ihmettelemässä, että kuinka ne suomalaiset oikein oppivat kouluissa niin hyvin asiota?
Vaimon mielipide Japanin opiskelutavasta on, että sillä estetään (yksilön) ajattelu. Koska kaikki opetellaan ulkoa, kukaan ei opi ajattelemaan itse. Pääasia on osata aina koeasiat ulkoa ja unohtaa ne sitten. Mene ja tiedä, tuskin sentään tuo on siinä tarkoituksena. Tuloksena kuitenkin.


Vaikeat tavut. Jos japanin kieliset sanat ovat hankalia opetella, ja välillä sanoja tulkitsee väärin pelkästään löytäen tutun tavu-yhdistelmän niin samaa tapahtuu myös suomen kielessä. Juuri äsken tuli hauska esimerkki. Vaimoni luki jotakin kirjaa jossa mainittiin Upponalle. Hänelle se oli uppon alle. Sanan merkitys ei selvinnyt ja menihän minultakin hetki ennen kuin keksin mistä oli alun alkaen kyse =)
Samanlaisia on muitakin, vaikka kuura-sanan sisältävä kuuraketti.


Ja vielä lapsen oppimisesta. Esikoisemme puhuu jatkuvasti enemmän ja ymmärtää jo hyvin sekä suomea että japania.
Puheen tasollakin alkaa olemaan jo pientä erottumista. Esimerkiksi äidille juna on 'densha' ja minulle 'tuna'. Osalle sanoista tuntuu löytyvän nopeasti kummankin kielen versiot, mutta sitten taas jotkut yleiset sanat eivät millään taivu kahdelle kielelle - kuten 'isi', 'äiti', 'auto', 'pupu' ja 'maito'.
Erilaiset täytesanat ja pohdiskelut ovat toistaiseksi suoraan japanista. Kuten 'e-to' (え～っと) jne.



ps. Aamulla vaimo luki uutista Whitney Houstonin kuolemasta, japanilaisittain hoittonii hyuusuton (ホイットニー・ヒューストン). Japanin tapa muuntaa kaikki ulkomaalaiset sanat lähelle alkuperäistä lausunta-asua niillä rajoituksilla, joita japanin kielen oma äännetavusto muodostaa on yleisesti ottaen hieno juttu. Monessa asiassa minusta paljon kivempi kuin suomen kielen tapa omia sana kuten se kirjoitetaan ja lisätä perään i-kirjain.
Erityisesti mm. saksan kielestä lainatut sanat tulevat näin oikein. Leica on japanilaisittain Laika.
Sen sijaan monet (amerikkalaisten) näyttelijöiden ja kuuluisuuksien nimet menevät vaikeiksi. Kuten Hoittonii Hyuusuton:in kohdalla kävi. Samoin käy Eastwoodille (Kurinto Iisutoutto).
Bongasinpa joskus levykaupastakin Iron Maidenin DVD:n, jonka selkämyksessä luki sujuvasti katakana-tavuaakkosin 'Aion Meiden', vieläpä matkien alkuperäistä kirjasinta.

Haavisto - Niinistö

Suomi sai uuden presidentin. Kumpikin ehdokas olisi Japanissa ollut ongelmallinen valittava, ehkä peräti mahdoton.

Japanilla on hyvin liberaali maine, homouskin oli siellä kiellettyä vain vuosina 1873 - 1880. Japanissa on nykyäänkin julkihomoja ja jonkinlainen okama-san on lähes jokaisessa tv-showssa 'pakollinen' kaluste. Ulkomaalaisittain tuntuu hetkittäin, että homoja, transsuja, drag-queeneja on huomattavan paljon. Joku vuosi sitten TV:ssä hauskuutti haado-gei, koominen Tom Of Finland -stereotyyppi. Myös perinteisesti niin luostari- kuin samurai-elämäänkin on kuulunut homorakkaus, usein mestari - oppilas -suhteen sivussa.

Siis homous on Japanissa ok... Kyllä, mutta ei edustushenkilöille.
Tässä välissä kuvioon astuu taas kulissien tärkeys, mitä muut ajattelevatkaan. Ei tulisi kuuloonkaan, että esimerkiksi pääministeriksi ehdotettaisiin homoa.

Ja mikä ongelma olisi ollut Niinistön suhteen?
Vaimo.

Japanissa ikäeroa katsotaan karsaasti. Länsimaissa tuollainen 30 vuoden ikäero ei kiinnitä lainkaan huomiota, onhan niitä pilvin pimein vanhoja ukkoja joilla on kainalossa reilu parikymppinen neito.
Muistan kerran kun Japanissa uutisoitiin näkyvästi siitä, kun reilu 50-vuotias julkimo meni naimisiin noin 30-vuotiaan naisen kanssa. Silloin ihmettelin uutisointia ja sitä ihmetellessä minulle selvisi tämäkin kulttuuriero.

Missä sitten kulkee sallitun ikäeron raja? Kuulemma joku 10-15 vuotta on vielä hyväksyttävä, mutta yli 15 vuoden ikäeroa katsotaan kieroon.