Eurooppalainen kommunikaatio on huonoa, sanoo vaimoni. Tieto liikkuu huonosti ja joka paikassa on monta esimies-porrasta joiden välillä tieto ei siirry ja jokainen sanoo eri asiaa kuin muut. Sitten kun joku tärkeä paperi on jätetty jonnekin (Kelaan, Lastenhoitoon, ...), niin lopulta selviää, että se onkin unohtunut jonkun työntekijän pöydälle. Joku muu kyllä tekee, oisko kahvitauon paikka, katsotaan huomenna -ajattelu vallitsee.
Minäkin allekirjoitan tämän. Kokemus on opettanut, että mm. Kelaan
pitää aina soitella koska paperi oikeasti on välillä unohtunut jonnekin
(2 kertaa päässyt tapahtumaan).
Japanin byrokratiaa sanotaan
suureksi, joten ihmettelen miten siellä asiat muka toimisivat paremmin?
Vaimoni kuitenkin on vahvasti sitä mieltä, että ne toimivat paremmin,
ainakin 'asiakkaan' kannalta. Papereja ei unohdella ja asioiden
tilanteesta saa tietoa. Fukushiman tilanteen tiedottaminen kyllä kertoo jotain ihan muuta, mutta ehkä matalamman tason asioissa toimitaan toisin. Vähän kyllä olen epäileväinen...
Oman lusikkansa soppaan Euroopan puolella, varsinkin koto-suomessa tuovat julkisella puolella työntekijät, jotka vain eivät halua tehdä omaa työtänsä kunnolla mitä erinnäisimmistä syistä. Usein oman statuksen tai laiskuuden takia. Tai vain päteäkseen.
Edellisen postauksen lastentarha-aiheesta löytyy hyvä esimerkki. Lapsemme ryhmäkoko tarhassa on 13 lasta. Siihen tarvitaan tietääkseni 2 aikuista valvomaan. Näin asia meneekin virallisesti, mutta kun se toinen valvoja/hoitaja sattuu olemaan myös esikouluryhmän vetäjänä, niin hän on mielestään astetta pikkulasten hoitamista korkeammalla eikä suostu osallistumaan muuta kuin omaa esikoululaisten nimikkoryhmäänsä koskevaan hoitotyöhön.
ps. Hauska esimerkki tiedon kulusta löytyy tämän päivän Ilta-Sanomista.
torstai 15. toukokuuta 2014
keskiviikko 14. toukokuuta 2014
Sekavia mietteitä rotusyrjinnästä
En pidä ihmisten lokeroimisesta erilaisiksi pelkästään ulkoisen olemuksen, syntyperän tai mielipiteiden takia. Varsinkaan jos näin tehdään jo ennakkoon.
Joskus kuitenkin tulee tilanteita, joissa jos nyt eivät ihan rasistiset, niin sellaiset tavalliset 'hiljaiset rasistit' pääsevät ilkkumaan, että minähän sanoin!
Viimeisin esimerkki, joka pisti tämän kirjoituksen liikkeelle on lapsen tarhasta. Siellä aloitti romani-taustainen lapsi puolisen vuotta takaperin. Asiasta syntyi jopa pienimuotoinen kohu kun vanhempainillassa yllättävän monet vanhemmat jourusivat ja varoittelivat jättämästä mitään tavaroita naulakoihin koska tarhan lähellä oli 'nähty mustalaisia'. Tiesipä joku sellaisen käyneen sisälläkin!
Ja se poru joka syntyi kun selvisi, että kyse oli tarhassa aloittavan lapsen perheenjäsenistä. Meidän piltin tarhaan! Ei!
Valistin vaimoani siitä, että monella suomalaisella on ylimitoitetut ennakkoluulot romani-vähemmistöä kohtaan. Pääosin stereotypioihin pohjautuen, osin historiallisista syistä.
Romani-lapsi jäi nopeasti tarhasta pois, palaten takaisin hiljattain.
Ja mitä tapahtui? Lapseni joutui ensimmäisen kerran mukiloiduksi. Romanipoika oli kaatanut kaksi lasta maahan ja potkinut heitä sen jälkeen.
No, kovin vakavaa ei tapahtunut ja tarhatäti pääsi puuttumaan tilanteeseen.
Syy raivonpurkaukselle jäi hämärän peittoon.
Nyt vaan on itsekin todettava, että ei savua ilman tulta. Vaimolla ei japanilaisesta taustasta johtuen ole niin tasa-arvoiset näkemykset, joten hän tietenkin vähän kiusailee, että siinä nähtiin. Ei muiden vanhemmat turhaan olleet huolissaan.
Joskus kuitenkin tulee tilanteita, joissa jos nyt eivät ihan rasistiset, niin sellaiset tavalliset 'hiljaiset rasistit' pääsevät ilkkumaan, että minähän sanoin!
Viimeisin esimerkki, joka pisti tämän kirjoituksen liikkeelle on lapsen tarhasta. Siellä aloitti romani-taustainen lapsi puolisen vuotta takaperin. Asiasta syntyi jopa pienimuotoinen kohu kun vanhempainillassa yllättävän monet vanhemmat jourusivat ja varoittelivat jättämästä mitään tavaroita naulakoihin koska tarhan lähellä oli 'nähty mustalaisia'. Tiesipä joku sellaisen käyneen sisälläkin!
Ja se poru joka syntyi kun selvisi, että kyse oli tarhassa aloittavan lapsen perheenjäsenistä. Meidän piltin tarhaan! Ei!
Valistin vaimoani siitä, että monella suomalaisella on ylimitoitetut ennakkoluulot romani-vähemmistöä kohtaan. Pääosin stereotypioihin pohjautuen, osin historiallisista syistä.
Romani-lapsi jäi nopeasti tarhasta pois, palaten takaisin hiljattain.
Ja mitä tapahtui? Lapseni joutui ensimmäisen kerran mukiloiduksi. Romanipoika oli kaatanut kaksi lasta maahan ja potkinut heitä sen jälkeen.
No, kovin vakavaa ei tapahtunut ja tarhatäti pääsi puuttumaan tilanteeseen.
Syy raivonpurkaukselle jäi hämärän peittoon.
Nyt vaan on itsekin todettava, että ei savua ilman tulta. Vaimolla ei japanilaisesta taustasta johtuen ole niin tasa-arvoiset näkemykset, joten hän tietenkin vähän kiusailee, että siinä nähtiin. Ei muiden vanhemmat turhaan olleet huolissaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)