lauantai 31. joulukuuta 2011

Pääkaupungissa on ahdistavaa

Kävimme tuossa jokin aika sitten pitkästä aikaa Helsingissä, jossa aikanaan myös asuimme.
Siellä asuessamme vaimoni ei halunnut tutustua liiaksi sikäläisiin japanilaisiin, sillä se olisi lisännyt ulkoisia paineita. Olisi pitänyt olla kuten Japanissa. Varmistaa, ettei joudu liiaksi juoruilun (kageguchi) kohteeksi eikä toimi vastoin kirjoittamattomia sääntöjä.
Nyt kun kuuli muutaman vanhan tutun kertomuksia, niin ei voi kuin ihmetellä. Sana kiertää, juorut lentävät - sellaisistakin japanilaisista jotka eivät pidä yhteyttä isompaan joukkoon. Riittää, että on se yksi tai kaksi japanilaista tuttavaa jotka huomaavat tilanteen ja sen jälkeen kaikki tietävät. Ja supisevat ja paheksuvat.
Meidänkin vanhojen tuttavien tekemisiin vaikuttaa vahvasti tämä ankara ilmapiiri. Valintoja ei ole voinut tehdä sen mukaan mitä voisi ja haluaisi, vaan sen mukaan mikä on hyväksytty normi. Muuten huomaa pian olevansa täysin yksin.

Hyvänä esimerkkinä vaikka tilanne jossa mies on työtön eikä vaimokaan lähde etsimään työtä (meidän tilanteemme pian kun työni lähtee taas kerran alta).
Toisena esimerkkinä vaikka sellainen, että lapsi/lapset käyvät tarhassa mutta vaimo ei mene töihin vaan on kotona tai käyttää aikaansa johonkin muuhun ei niin tuottavaan.

Nyt kun asumme pikkuisella paikkakunnalla, asiat ovat toisin. Täällä piirit ovat niin pienet, ettei tarvitse pelätä ilkeitä puheita jotka kiertävät selän takana. Eikä joudu yhteisön arvostelun kohteeksi jos elämäntapa poikkeaa jotenkin 'normista'. Liekö syynä se, että yhteisö on kooltaan niin pieni, ettei kukaan halua potkia ketään pois?

Vaan ei se täyttä turvaa suo, tätäkin pitää kirjoittaa mahdollisimman anonyymisti.







Koiranpäivä

Inu no hi (犬の日), kirjaimellisesti koiran päivä, on päivä jota vietetään raskauden 5. kuukauden kunniaksi.

Silloin mennään temppeliin haramaki vyötäröllä ja saadaan siunaus hyvälle loppuraskaudelle ja helpolle synnytykselle. Tämä perustuu siihen, että koirien uskotaan synnyttävän helposti ja ilman kipuja (koirillahan on aina suurempi pesue synnytettävänä).
Haramaki on eräänlainen vyötärölle kiedottu lämmin liina - Japanissa kun uskotaan, että vyötärön pitäminen lämpimänä on aina hyväksi ja raskailla se tietenkin lämmittää ja suojaa myös sikiötä.

Vaimoni odottaa toista lastamme, ja koska olemme kaukana Japanista, eikä Suomessa taida olla yhtäkään Shintolaista temppeliä edes, niin menimme  (kuten esikoisenkin kohdalla) lähimpään suureen, vanhaan ja arvokkaan oloiseen kirkkoon.
Sama se kai minkä uskonnon temppeli se on. Japanissahan ei olla edes niin nuukia eri uskontojen suhteen, lähes kaikkien ollessa sekä Shintolaisia, että Buddhalaisia.

Lyhyt rituaali meni hyvin, eikä edes paikalla ollut pappi ihmetellyt. Satunnaisista turisteista puhumattakaan.

Sopii toivoa, että synnytys sujuu nyt helposti kuin koiralla. Onneksi kipulääkkeet ovat kuitenkin olemassa.



lauantai 3. joulukuuta 2011

Salakieltä

Usein tulee vaikka kaupan jonossa eteen tilanne jossa tekee mieli kommentoida jonkun ostoksia tai jotain muuta asiaa. Mutta normaalisti tämä vähän epäkohtelias keskustelu ei tietenkään suju koska puheen kohde kuulee kaiken.

Tässä onkin tullut huomattua kuinka kätevä japani on. Vaikka japania puhuvia ja ymmärtäviä on paljon, kuitenkin todennäköisyys törmätä keskustelun kuulevaan ja ymmärtävään on tarpeeksi pieni. Voidaan vaimon kanssa kaikessa rauhassa ihmetellä tai päivitellä jonkun toisen kulutustottumuksia :)

Sama pätee toki japanissakin. Siellä ei tarvitse pelätä, että suomenkielistä keskustelua joku ymmärtäisi.

Tämä ruma tapamme muistuttaa vähän japanin kageguchia, selän takana tapahtuvaa (ilkeää) juoruilua. Asiaa, josta pitäisi kirjoittaa joskus enemmän.