Diagnoosia ei kerrota sairaalle

Suomessa lääkäri kertoo potilaalle diagnoosin. Vaikka kyse olisi pahasta sairaudesta lyhyellä elinajan odotuksella.

Näinhän sen pitäisikin olla. Ainakin mielestäni.

Japanissa käytäntö on toinen. Diagnoosi pyritään kertomaan potilaan omaisille, jottei potilas vaan järkyty. Omaiset kertovat potilaalle mitä kertovat. Joskus eivät mitään ja potilaan voinnin huonontuessa vain valehdellaan että ei tässä mitään hätää... Huh!

Erään tuttavan isä on sairastellut pitkään, joskaan ei todella vakavasti. Nyt tuli vakava diagnoosi. Isä itse on tietämätön asiasta, joskin varmasti ihmettelee miksi lapset tulevat perheineen kaukaakin yhtäkkiä kyläilemään pitkäksi aikaa ja kaikki ovat kilttejä.

Mitähän sairastuneen päässä liikkuu siinä vaiheessa kun totuus lopulta valkenee, sillä eihän sitä voi loputtomiin pimittää.

En voi todeta kuin että huh!

Mökille? - tylsää

Juhannus ja muut kesän juhlat lähestyvät. Tutut ja sukulaiset katoilevat usein mökkeilemään.

Meillä mökin virkaa toimittaa vanha maalaistalo (ei ole järven rannalla), lisäksi on mahdollisuus käyttää jonkun verran toista mökkiä joka on järven rannalla.

Vaimoni ei ymmärrä lainkaan ajatusta mökkeilystä - ellei mökki ole hienolla paikalla, järven rannalla. Vielä mieluusti paikassa jossa ei ole hyönteisiä.
Varsinkin sen ymmärtäminen, että maaseudulla voi rentoutua vaikkei vieressä olekaan järveä (mitä uimataidoton sillä järvellä edes tekisi?) ei oikein onnistu. Tai sitten en osaa selittää asiaa tarpeeksi hyvin. Hotelli olisi se oikea rentoutumispaikka!

Tutut ja sisarukseni perheineen menevät jopa omakotitaloista maaseutuasuntoon - miksi? Ovatko he hulluja? Heillähän on kotonakin "luonto lähellä", sauna ja terassi! Eli pieni omakotitalon piha ja metsää jossakin näkyvillä.
Meilläkin on rivitalon pihalla pari puuta ja vähän ruohoa, miksi mennä maaseudulle katsomaan lisää ruohoa? Saunakin on ja pihalle voi laittaa tuolin.

En tiedä onko vastaava ajatusmalli japanilaisilla yleistä, vai onko meillä vaan näin. Ehkä japanissa ei liity niin paljoa romantiikkaa maaseutuun?

Käsite luonnosta ja metsästäkin on kovin erilainen. Mielestäni meidän lähellä ei ole metsää, pieni metsikön läntti vain. Japanilaisen (erityisesti Tokiolaisen) ajatukset ovat tietenkin toiset. Japanin metsät kun sijaitsevat syrjässä ja harva niissä koskaan käy.

Tulevaisuudessa kun lapset kasvavat, ilmeisesti joudun menemään yksin heidän kanssa mökille opettamaan luonnossa liikkumisen perusteita jne.. Siihen asti... keksitään tekosyitä joiden nojalla emme osallistu mökkijuhliin.