lauantai 18. syyskuuta 2010

Ruokakulttuurit törmäilevät

Japani tunnetaan suomessa lähinnä sushista, mutta japanilainen ruoka on oikeasti todella monipuolista ja sushi on lopulta niitä harvinaisempia ruokalajeja.

Suomalainen ruoka taas.. No totuus on se, että suomalainen ruoka tunnetaan lähinnä tylsänä ja mauttomana. Kaksi poikkeusta kuitenkin on, jotka japanilaiset usein mainitsevat. Karjalanpiirakka ja lohikeitto.

Kun itsekin asiaa miettii, niin vaikea suomen ruuasta on löytää mitään erikoista. Harvalla paikkakunnalla on omat ruoka-erikoisuutensa, puhumattakaan että ne olisivat edes suomalaisten yleisessä tiedossa. Muusta maailmasta lie turha mainitakaan.

Suomessa se on skandaali jos Berlusconi haukkuu suomen keittiötä, mutta oikeassahan hän on. Ei suomalainen perinneruoka mitään suuria intohimoja herätä.


Ruuasta pitää antaa palautetta

Meillä ruokakulttuurien erilaisuus näkyy konkreettisesti mm. siinä, että japanilainen nainen on tottunut ja odottaa että ruokailtaessa keskustellaan ruuasta ja erityisesti kommentoidaan ruokaa. Jopa annetaan selvää kritiikkiä, "tämä papu on vähän kova", "nuudeli on vähän liian vetistä", ...
Suomalaisena (johtuuko sitten suomesta vai oman sukuni meemeistä) en oikein osaa tehdä tuota. Minulle tavallinen kotiruoka on aina ollut vain tavallista kotiruokaa. Jälkiruoat voivat sitten olla herkkuja ja herkullisia.
Syön kun on ruoka-aika, mutta en analysoi hirveästi ruokaa enkä sitä kuinka se on tehty. Tottuihan sitä jo lapsuudessa siihen että välillä esim. perunat olivat ylikypsiä, välillä vähän kovia - aina ne syötiin eikä siitä kukaan mitään sanonut.
Palautteen puutteen takia ruokailut suomessa ovat tylsiä. Eivät yksin vaimoni mielestä vaan monen tuttavapiirin japanilaisen.

Nyt sitten pitäisi sanoa - ja kun en huomaa sanoa niin tästä seuraa aina vähintään lievää tunteiden kuumenemista, välillä jopa suuttumisia ja sitten olen ihmeissäni että mitä tein väärin.

Ja vielä pahempaa. En edes ole (ollut) tietotoinen siitä, että vaimoni joka päivä miettii tarkkaan että mitä ruokaa nyt tekisi ja millaista uutta ruokaa kokeilisi. Ja minä en edes ole huomannut sitä milloin syön täysin uutta ruokalajia, milloin en. Saatikka, että olisin maininnut kuinka herkullista ruoka tänään oli.
Se oli vaimolle todella suuri shokki. Ilmeisesti japanilaiset oppivat hyvin ruokatietoisiksi jo nuoresta asti ja muistavat syömiensä ruokien nimet paremmin kuin suomalainen juntti jolle vielä ruokien ulkomaalaiset nimetkin tekevät oman lisävaikeutensa.

Niin, japanissahan television matkailudokumentit ovat yleensä ohjelmia siitä kuinka matkustetaan japanissa paikkakunnalle X ja katsotaan joku nähtävyys ja sen jälkeen perehdytäänkin paikallisiin ruokalajien erikoisuuksiin ja maistellaan, kerrotaan ja kehutaan niitä.

Ero suomeen on suuri. Japanissa Kanton alueen miso-keitto on erilaista kuin Kansain. Suomessa taas kaurapuuro on samaa riippumatta siitä ollaanko eteläsuomen läänissä vai varsinaissuomen läänissä.

Toki erikoisemmista ruokalajeista huomaan sanoa että onpa hyvää (koska ne ovat todella erikoisia suomalaisesta yhä vuosien jälkeen). Esimerkiksi kakiage, okonomiyaki, zirashisushi, yakisoba, ...


Kalaa päivittäin

Kirjoissa usein mainitaan, että japanilaiset ovat käytännössä kansallisella dieetillä jatkuvasti. Tämä todella pitää paikkansa, eivät japanilaiset helpolla ole saavuttaneet statustaan laihana kansana. Lihavien pieni osuus ei selity ruualla (joka on kaloripitoista) vaan sillä, että ruokaa syödään kuin dieetillä, ajatellen että jos syön nyt tätä lounaalla niin sitten illallisen pitää olla kevyt.
Sama ajatus on iskostunut syvälle. Esimerkiksi joka aterialla pitää olla jotakin vihreää, samoin päivittäin pitää syödä jotain "meriruokaa". Siis joko kalaa, rapuja, mustekalaa tms. Ei sillä väliä mitä, kunhan on meren elävää.

Tästäkin tuli joskus melkoinen törmäys kun valmistin herkullisen illallisen ajattelematta sen kummemmin että kyseisenä päivänä ei niin aamiaisella kuin lounaallakaan ollut mitään meren elävää.

Joten kun kutsuin vaimon keittiöön ja odotin että nyt tulee kehut siitä kuinka hienon aterian olen loihtinut, niin ensimmäisenä hän pamauttikin että miksi tässä ei ole kalaa! Tänään ei olla syöty vielä mitään kalaa! Ja lopulta hän marssi pakastimelle, otti sieltä katkarapuja, lämmitti ne mikrossa ja pisti ruuan sekaan.
Oli minun vuoro olla täysin shokeerattu. Eihän suomessa nyt käy päinsä tuollainen - mutta japanissa se taas on normaalia!
Jos haluaa ruokaan lisuketta tai ruoka ei miellytä, se sanotaan heti ja sitten vaikka tehdään itse oma ruoka. Ja siihen ei kellään ole nokan kopauttamista.
Suomessa taas.. Jotain uskomatonta.


Entäpä ruoka-ajat?

Sitten on vielä yksi ruokakulttuurien eroavaisuus joka ei ole ihan merkityksetön. Nimittäin ruoka-ajat ja ateriat.
Suomessa mennään rytmillä aamiainen, (kahvitauko töissä tms), lounas, välipala/kahvitauko, päivällinen ja lopuksi iltapala.
Japanissa taas rytmi on toinen: Aamiainen, lounas, välipala, illallinen. Lounas on suomalaista tapaa myöhäisemmin, noin 12-13. Sitten pieni välipala joskus 15-16 ja illallinen noin kello 19.

Ei pitäisi olla suuri ongelma, mutta pienen lapsen kanssa tämä onkin yllättävän hankalaa. Neuvolassa ja muualla tuputetaan suomen tapaa ainoana oikeana (kuten suomessa kaikki muukin tuntuu olevan ainoaa ja oikeaa) ja meidän pitää ihmetellä että miten väännetään ruokailurytmi sopivaksi.
Toinen ongelma on tietenkin se, että lasten on tarkoitus käydä koulut suomessa joten pitäisi tottua suomalaiseen ruokarytmiin - mutta se taas sotii vastaan japanin tapaa.

Suomen "viiden ruoan" ruokajärjestystä japanilaiset arvelevat syyksi sille, että suomessa on paljon ylipainoisia. Vaan eiköhän se syy löydy ihan niistä suomalaisten suklaa-naposteluista ja muista herkuista kuin ateroiden määrästä. Ravinto-opillisestihan monta pienempää ateriaa on aina parempi kuin muutama suuri.

4 kommenttia:

  1. Omakin kumpu on ihan kyllä rasvan syönnillä saavutettu. *nudge nudge*

    Ainiin ja kuuluisa yösyönti "jos viellä yksi kalja ja yksi makkara"

    VastaaPoista
  2. Vanha postaus, mutta kerronpa omat kokemukseni:

    Ihan supisuomalainen perhe täällä kyseessä, mutta jostain syystä koko elämäni ajan olemme syöneet aamiaisen, lounaan, välipalan ja illallisen. Kai saa pohjansa siitä, että äiti tykkää Italian ruokakulttuurista, mutta joka tapauksessa:
    Suomessa on mielestäni helppo pitää tällaista ruokarytmiä, vaikka perinteisesti se olisikin erilainen. Aamulla syön aamiaisen ennen koulua, koulussa lounaan, iltapäivällä välipalan kun tulen koulusta ja illalla illallisen koko perheen kesken. Ainut ongelma on kun menee leireille missä syödään suomalaisen mallin mukaan mutta nooh, niitä tulee harvoin.

    Yritän siis kertoa, että suomalaisten ruokarytmiin ei niinkään täydy tottua, japanilaisten rytmi elää siinä mainiosti rinnalla (lukuunottamatta lounasta, joka on Suomen kouluissa ennen puoltapäivää.)

    VastaaPoista
  3. Nyt loytyi taas niin perus-juntti artikkeli siita miksi oma maa on niin paska paikka.

    Perinteisesti Suomessa on kolme ateriaa: aamiainen, lounas ja paivallinen (tai aamiainen, paivallinen, illallinen, miten niita sitten haluaakin kutsua). Nykyaan on ollut tapana lisata aterioiden maaraa ja syoda valipaloja jopa useampaan kertaan paivassa, joka on ongelma ympari maailmaa, ei vain Suomessa. Modernia perua on Japanissa kolmen aterian syominen paivassa, viela Edo-kaudella kaksi oli standardi.

    Suomalaisen ruo'an erikoisuudet muun maailman nakokulmasta sisaltavat marjat ja niista valmistetut ruokalajit: jalkiruoat, lisukkeet, kastikkeet ja suomalaisen jarven ja meren antimet (savustetut, kylmasavut, keitot, voissa paistetut, kraavit yms).

    Muita mainitsemisen arvoisia ruokia ovat lukemattomat riistaruuat ja leivat (parhaita ovat leivinuunissa leivotut, limput, kakot, valkiuunileivat jne), puurot, monet rukiista valmistetut ruuat, padat, laatikot, imelletyt ruokalajit (sis. puuroja, laatikoita ym).

    Japanissa kuulee aivan samaa, mutta sapanilaisesta ruo'asta. Mautonta ja yksipuolista. Korealainen ruoka on parempaa ja monipuolisempaa. Eihan se mitenkaan pida paikkaansa, mutta suurissa kaupungeissa asuvat japanilaiset saattavat aina syoda ketjuliikkeissa eivatka tieda japanilaisen ruo'an monipuolisuudesta. Merenelavien paivittainen syominen pitaa paikkansa perinteisesti jollain alueilla, ei todellakaan koko Japanissa.

    Maassa maan tavalla. Japanissahan se ei ole mitaan erikoista lisata esimerkisi aimo annos majoneesia ruokaan jos ei maku miellyta.

    Asun Japanissa ja rakasta Japanilaista ruokaa. Olen Suomesta ja rakastan myos suomalaista ruokaa. Molemmat ovat herkullisia, terveellisia ja monipuolisia. Molemmissa maissa nyky-kaupunkilaisilla on nykyaan hakusessa mita se oman maan perinteinen ruoka oikeasti on.

    VastaaPoista
  4. Etsin tietoa ja vau! On tämä kätevää... ainakin joissain kohdissa.

    VastaaPoista