Kirjoitin aiemmin jo siitä kuinka tiukka suhtautuminen japanilaisilla on työttömyyden suhteen.
Tätä kirjoittaessa eletään syyskuun 9. päivää, joten armonaikaa on 21 päivää mikäli vaimoni pitää uhkauksensa joka käytännössä tarkoittaisi sitä, että jos en työllisty niin hän palaa japaniin vuodeksi tai kahdeksi vanhaan työhönsä keräämään tärkeitä perhe-säästöjä.
Suomalaisena koen tällaisen ajattelun aika... ankarana.
Kuitenkin suomen sosiaalituet tarjoavat kohtuullisen perustoimeentulon, joten tuntuu erikoiselta lähteä hajoittamaan perhettä vuodeksi/kahdeksi vain siksi että voisi tehdä töitä. Se kuitenkin vaikuttaa taas kokonaisuuteen koska suomeen jäävänä osapuolena menetän suuren osan nyt saamistamme tuista.
Vaihtoehtoina on joko se, että lapsemme jää minun kanssa suomeen jolloin olen ikään kuin yh-huoltaja sen vuoden-kahden ajan.
Tai sitten lapsi menisi japaniin vaimoni kanssa jolloin kituuttaisin töitä etsien yksin suomessa.
Ei vaikuta mitenkään kivalta, ei.
Kuitenkin vaimoni on japanilaiseksi aika salliva. Olenhan saanut jo yli vuoden etsiskellä töitä. Joskin ensimmäiset pari viikkoa työttömyyttäni oli tuskaa sillä silloin vaimoni ei juuri muusta puhunut kuin suunnitelmista lähteä japaniin töihin kun tämmöinen katastrofi meitä kohtasi.
Vaan kun on seurannut tuttavapariskuntia joissa mies on ulkomaalainen (japanista katsoen), eli gaijin, niin useimpien miesten vaimojen asenteet ovat paljon ankarammat. Yleisesti ottaen; jos miehestä tulee työtön eikä hän heti (irtisanomisaikana) löydä uutta työpaikkaa niin vaimo ja mahdolliset lapset lähtevät heti japaniin jossa odottaa ainakin joku työ ja palaavat sitten kun mies taas osoittaa olevansa kunnollinen perheen pää ja pystyvänsä elättämään perheen työtä tekemällä.
Optiot käyvät vähiin kohdallani.
Jäljelle jää oljenkortena katoavan pieni mahdollisuus työllistyä omalle alalleni. Joskin se on niin katoavan pieni, ettei siinä ole edes sen enempää spekuloimista.
Lopulta toivo onkin löytää joku työ josta saa bruttopalkkaa noin 1900 euroa kuukaudessa ja jossa on mahdollisuus ylitöillä/erikoisilla työajoilla nostaa tulotasoa vielä parilla sadalla.
Se kelpaisi vaimolleni. Ei tarvitse selitellä ja peitellä miehen työttömyyttä ja kaikkine tukineen saavutamme kutakuinkin vanhan elintason. Omaa alaani huomattavasti pienempi palkka (joo, olen ammatiltani ylempi toimihenkilö) riittää siihen koska ennen työttömyyttämme asuimme suuremmassa asunnossa pääkaupunkiseudulla, joten kiinteät asumiskulut olivat paljon suuremmat.
Ja tietenkin palkkani lisänä ovat vaimolle tuleva kotihoidontuki yms...
Kahden seuraavan viikon sisällä näkee miten tässä oikein käy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti