Esikoispoika

Minä olen esikoispoika. Ensimmäinen lapsemmekin on poika. Joten tämä on hyvä ja mielenkiintoinen aihe.

Joku vuosi sitten Japanissa oltiin lähellä hyväksyä laki, joka mahdollistaisi keisarin kruunun perimisen myös naispuoliselle jälkeläiselle, sillä kruununprinssi Naruhitolla ja prinsessa Masakolla ei ole kuin tyttölapsi, Aiko.

Tavallaan ikävä, että lakia ei ehditty muuttaa kun Aikolle syntyi vuonna 2006 serkkupoika. Naruhiton pikkuveljen, prinssi Akishinon perheen kolmannesta lapsesta Hisahitosta (heillä oli ennestään kaksi tytärtä) tuli siten tuleva keisari.

Miespuolinen jälkeläinen, etenkin esikoinen on japanissa yhä muutenkin tärkeä. Ei toki mitään sellaista mitä Kiinassa on ollut, mutta miehen, etenkin ensimmäisen poikalapsen, merkitys näkyy monessa asiassa.

Miespuolinen jälkeläinen tietenkin takaa sukunimen säilymisen. Perheen vanhin poika on myös tärkeä perinnönjaossa. Hän toimii testamentin täytäntöönpanijana tai vanhempien omaisuuden jaosta päättävänä henkilönä mikäli vanhemmat kuolevat.

Hänelle kuuluu etuoikeutetusti myös vanhempien talo, joka voi maaseudulla olla hyvinkin arvokas ja tärkeä rakennus. Toisaalta vanhimman velvollisuus on myös asua aikuisenakin perheensä kanssa vanhempien luona ja hoitaa heitä (nykyään tämä ei ole sentään niin itsestäänselvyys, mutta yleistä kuitenkin).

Vanhin poika on myös aina se perheen toinen pää, heti isän jälkeen. Joten hänen asemansa on tärkeä ja hänen sanansa saa jo aseman puolesta lisäpainoa.

Tyttölapsi taas - hän menee naimisiin ja siten siirtyy toiseen sukuun. Vaihtaessaan sukunimensä hän myös luopuu velvoitteista omaa perhettään kohtaan, mutta samalla se tarkoittaa luopumista perinnöstä. Suuremmissa kaupungeissa tämä tuskin on kovin yleistä, mutta pienemmissä ja maaseudulla kyllä (olettamus joka perustuu vain omakohtaiseen kokemukseeni).

Maaseudun ohella miespuolinen perijä on erittäin tärkeä Kabuki-näyttelijälle. Sillä suvun pitää jatkua, ja vanhimmasta poikalapsesta tulee Kabuki-näyttelijä joka jatkaa esi-isiensä perinnettä ja pitää yllä näyttelijäsuvun nimeä. Itseasiassa heillä kyse on käytännössä samasta tilanteesta kuin keisariperheessä. Vanhin poika perii isän aseman eikä valinnanvaraa ole.

Osa japanilaisista naisista tahtoo puolisokseen vain perheen vanhimman pojan. Yhtenä syynä tietysti on asema; erityisesti rikkaan perheen tytär valitsee mielellään mieheksi rikkaan perheen esikoispojan. Asema ja elintaso on näin turvattu.

Esikoislapseen liitetään myös joitakin hyveitä - kunhan kyseessä ei ole ainoa lapsi. Hän on yleensä saanut nuorempia sisaruksiaan ankaramman kasvatuksen (pätee muuten hyvin suomessakin!). Ankaramman kasvatuksen tuloksena esikoislapsi ei ole tottunut saamaan kaikkea valmiina ja on joutunut huomaamaan kuinka nuoremmat sisarukset saavat kaiken helpommalla. Täten esikoislapsi ajattelee asioita vähän syvällisemmin kuin nuoremmat sisaruksensa.

Samoin ensimmäistä lasta pidetään kiltimpänä. Hän kun ei ole saanut käsitellä nuorempia sisariaan yhtä kovakouraisesti kuin sisarukset häntä.
Tämän voin allekirjoittaa itsekin, vaikka olen suomalainen. Muistan hyvin kuinka nuoremmat sisarukset saivat mm. lyödä minua ja vanhemmat vain selittelivät että 'no sillä on pää kipeä' tms. syitä. Mutta auta armias jos vanhimpana tein jotakin vastaavaa!

Esikoispojan vaimo toisaalta saa toivomansa hyvän lisäksi aina ylimääräisen rasitteen. Anopin. Vanhemmat kun tuppaavat pitämään ensimmäistä lastaan kovassa arvossa ja varsinkin lapsi-äiti -suhde on vahva, vaikkei mieheksi kasvanut esikoinen sitä itse tiedostaisikaan.
Äiti seuraakin tarkkaan miniän tekemisiä, pahimmillaan tarkastaa sormella aina onko talosta pyyhitty huolellisesti pölyt... Ja tietenkin seuraa millaista ruokaa miniä tekee esikois-kultamussukka-pojalle.

Helppoa elämää haikaleva nainen kiertääkin esikoispojat kaukaa. Monilapsisen perheen nuorempien sisarusten vaimona elämä on helppoa. Nuoremmat ovat tottuneet luovimaan perheen sosiaalisessa verkostossa ja väistämään taidokkaasti virheet joita esikoinen tekee. Samoin väistämään monet velvollisuudet ja tehtävät joihin esikoinen itsensä sitouttaa kun ei muuta osaa tehdä.
Nuorempien sisarusten vaimot eivät anoppiakaan niin kiinnosta. Eikä nuorempia sisaruksia sido sama velvollisuudentunto kuin esikoista.
Voi elää vapaasti, mennä ja tulla miten tahtoo ja maaseutua myöten asua omassa asunnossa, valita ammattinsa vapaasti, ...