tiistai 15. maaliskuuta 2011

Totuus on tuolla jossain

Tässä ei enään tiedä kehen luottaa. Tiedot ovat täysin ristiriidoissa keskenään.

Onko kyse vain kulttuuri-eroista vai mistä? Länsimaiden mediassa vihjaillaan, että japanilaiset pysyvät rauhallisina koska hallituksella ei ole tapana päästää uutisiin kaikkea tietoa paniikin välttämiseksi.
Näin on toimittu mm. aiempien ydinvoimala-tapaturmien yhteydessä.

Onko nytkin näin, mene ja tiedä?

Tuosta ei ole saatavilla varmaa tietoa vasta kuin jälkikäteen. Milloin se sitten onkin.

Läheisempänä esimerkkinä uutiset siitä kuinka Tokiota myöten ruoka on loppunut. Riisiä ei ole, pikanuudelit on hamstrattu. Samoin taskulamput, kyntilät, hätäpakkaukset ja varmasti foliohatutkin..
Suomessa uutisoidaan yllä olevalla tavalla ja sitä vahvistetaan Nagoyasta saakka paenneiden kertomuksilla (Nagoya on kaukana järistysalueista).

Sitten taas japanilaiset tuttavat - heidän kertomansa ei vastaa ollenkaan tuota kuvaa. Sähkökatkoja lukuunottamatta elämä on palaamassa normaaliksi. Huijaus-ketjumailien johdosta on ollut jotain paniikkiryntäyksiä samalla tavalla kuin suomessa jodin kanssa, mutta muuten elämän odotetaan palautuvan suht normaaliksi muutaman päivän kuluessa.

Ruoka ei ole lopussa, eikä muukaan. Säteilynkin suhteen ollaan suht hiljaa, Fukushimaa se vain koskee.

Tässä kohti ei voi olla ajattelematta, että onko suomalainen (tai länsimaalainen) tiedotusvälineistö skandaalinhakuista vai ovatko erot kulttuureissa niin suuret, että paikalla olevat japanilaisetkaan eivät pidä tilannetta vakavana. Tai eivät halua myöntää vakavuutta.
Puolisonikaan ei uskonut kertomuksiani siitä kuinka ihmiset rynnivät tokiossa juniin - kunnes näki suomalaisesta uutislähetyksestä jonot ja kuuli sitä kautta ihmisten haastatteluja.
Mutta tuokaan uutinen ei lopulta antanut kuvaa kokonaismääristä. Suomalaisen toimittajan mielestä suuri joukko voi japanilaisen mielestä olla mitätön.

Kulttuuriselta kannalta tämän voisi rinnastaa johonkin henkilökohtaiseen kriisiin, esimerkiksi työttömyyteen. Siitähän ei saa kertoa vasta kun jälkikäteen (ainiin, olen nykyään työllistetty). Muuten läheiset vain huolestuvat. Päteekö sama ajatusmalli myös tämmöisessä tilanteessa? Vasta jälkikäteen kerrotaan että oli tosiaan kaikki loppunut, mutta emme halunneet aiheuttaa turhaa huolta.

Japanin televisiossa ei ole näytetty kuvaa pakenijoista eikä edes mainittu asiasta. Ehkä yksinkertaisesti siksi, että sillä yritetään välttää täyttä paniikkia. Tai ainakin olla ruokkimatta sitä lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti