Japanissa tervehdys, aisatsu, on erittäin tärkeä. Aisatsu pitää tehdä aina kun kohtaa toisen ihmisen muualla kuin "kaupungilla". Kohteliaasti pitää tervehtiä, oli vastassa sitten hyvä tuttu tai naapuriston tai yhteisön jäsenistä kaikista inhottavin.
Tervehdykseen pitää myös vastata. Vastaamattomuus on anteeksiantamatonta, sitä ei sovi tehdä edes henkilökohtaisille vihollisille.
Suomessa (kuten monessa muussakin Euroopan maassa) on yllättävän paljon aikuisia, jotka eivät vastaa tervehdykseen lainkaan. Eivät ole huomaavinaankaan. Toinen on heille kuin ilmaa.Vaimoni kammoksuu erityisesti lastentarhassa niitä lasten vanhempia jotka eivät tervehdi mitenkään. Ei pelkästään henkilökohtaisen kiusallisuuden takia, vaan siksi, että heidän lapsensa oppivat tämän saman mallin.
Toki tällainen tervehtimättömyys ärsyttää minuakin. Ei ole mukava viedä omaa lasta aamulla tarhaan, lapsen kanssa sanoa huomenet toiselle lapselle vanhempineen jos vanhempi vain tuijottaa meidän lävitse tyhjä katse silmissä ja kasvot änkyriäänä. Siinä sitten pitää selitellä omalle lapselle, että lapsi tervehti ihan oikein, tuo toinen vaan "ei kuullut".
Vaimoni yhdistää tämän myös rasismiin, hän kokee, että jotkut eivät ole huomaavinaan häntä ja siksi eivät tervehdi takaisin.
Tavat ovat myös erilaiset. Japanissa huoneeseen astuttaessa tervehditään ja muut tervehtivät takaisin. Olkoon esimerkkinä nyt vaikka lastentarhan huone tai työpaikan taukotila. Suomessa taas tällainen tuntuu vetävän kaikki hiljaiseksi ja kukaan ei vastaa mitenkään.
Japanilaisesta puoliskosta se onkin nurinkurista, sillä suomessa on (tarhassakin) todella hiljaista, eli kaikki kyllä huomaavat sisääntulon ja tervehtimisen. Kukaan vain ei vastaa eikä ole huomaavinaan.
Japanissa taas sosiaaliset tilat ovat hyvinkin meluisia, silti tervehditään takaisin. Lastentarhassa toki lasten riehuminen joskus rajoittaa tervehtimistä.
Eroavaisuudeksi voi myös sanoa sen, että suomessa kukaan ei vastaa tervehdykseen kuin välittömästi tilanteen yhteydessä. Japanissa aina vähintään nyökätään tai katsotaan kohti jollei mitenkään pysty juuri nyt vastaamaan. Tehdään siis tietyksi, että huomasin sinut. Usein vielä heti kun asioiltaan pystytään, tervehditään pikaisesti jälkikäteen.
Jotain poikkeuksellisen hyvää suomessa kuitenkin on. Yllättäen täällä palvelualojen työntekijät ovat keskimäärin japanilaisia kollegojaan kohteliaampia (ne, jotka ovat selvästi palvelualalla, kaikkihan eivät suomessakaan ymmärrä olevansa palvelualalla).
Suomessa esimerkiksi kaupan kassa tervehtii kohteliaasti, sanoo asiakkaalle lähes poikkeuksetta "hei", "hyvää viikonloppua" jne.
Japanissa tervehdykset loppuvat tasan siihen kun palvelu on loppunut, eli rahat annettu. Sen jälkeen asiakas on ilmaa, eikä hyviä viikonloppuja toivotella.
Toisaalta palvelualalla on poikkeuksensa. Suomessa on aika paljon bussinkuljettajia, jotka eivät vastaa edes asiakkaan tervehdyksiin. Toisaalta on myös asiakkaita, jotka ovat naama peruslukemilla bussinkuljettajan heitä tervehtiessä.
Näitä sinun huomioitasi on mukava lukea - vaikkakin sitten harvakseltaan...
VastaaPoistaUskoakseni tuo japanilaisten tapa tervehtiä myös 'inhottavia' ihmisiä, on ihan viisasta. Tylyttäminen ei ainakaan tarjoa paljon mahdollisuuksia tilanteen korjaamiseen - omakohtaisia kokemuksia on...Itse olen huomannut esimerkiksi työpaikalla, että 'tervehtimättömiä' on enimmäkseen nuorten joukossa. Me vanhemmat työntekijät olemme saaneet ilmeisesti toisenlaisen kasvatuksen.
Jäi vielä kiinnostamaan ne muut vaimosi mainitsemat 'sivistymättömät' piirteet meissä suomalaisissa :). Kerrohan sitten niistä, kun sinulla on aikaa.
ps. en usko, että tervehtimättömyydessä on kyse rasismista.
Riippuu aika paljon myös missä päin Suomea ollaan. Pääkaupunkiseudulla on selvästi tylympi meno kuin vaikkapa pohjoisemmassa. Tietysti kaupungin koko vaikuttaa tähän myös. Itse tervehdin aina kun asioin jonkun kanssa. Rappumme nuorukaiselle sanoin aina kohdatessa reilulla äänellä tervehdyksen, ja 3kk päästä vasta aloin saamaan vasta murahduksia vastaan. Nykyään jo ihan reilujakin tervehdyksiä.
VastaaPoistaAppivanhempien luona Tokiossa osa naapureista tuijottaa hölmistyneenä kun heitä tervehdin. Ilmeisesti ei oleteta että gaijin voisi ymmärtää käytöstapoja :)
Tapakysymyshän tuo on ihan suomalaistenkin keskuudessa. On toki kohteliasta vastata tervehdykseen jos sellaisen saa, oli se sitten sanoilla tai eleellä, mutta ei sitä ihan kaikkia kadulla vastaantulevia tarvitse tervehtiä. Ja henkilökohtaisesti pidän outona nostaa meteli sellaisesta asiasta kuin tervehtimättä jättäminen, mutta positiivisesti ajateltuna voisi todeta, että jos siitä nousee meteli niin tuskin on mitään isompia ongelmia... vai onko tämä kenties se pieni korsi, joka saattaa katkaista kamelin selän?
VastaaPoistaJa minuakin kiinnostaa ne suomalaisten "sivistymättömät" piirteet. Etteivät olisi puhtaita kulttuurieroja?
Tervehtimättömyys, kuten muutkin "sivistymättömät" piirteet ovat pääosin kulttuurieroja tai yleensä koko yhteiskuntaa ja sen rakennetta koskevia eroja (mikäli haluaa erottaa kulttuurin yhteiskunnasta).
PoistaJapanissa tervehtimättömyys on kova pala (voi toki riippua sikäläisestä kasvatuksesta, asuinalueesta ym. tekijöistäkin). Siitä puolisoni on kuitenkin yhä vaikea päästä yli ja hyväksyä suomalainen tapa.
Toki on tilanteita, joissa suomalaiset tavat ovat huomattavasti parempia - katsotaan jos saisin kirjoitetettua niistä jotain meidän kantilta nähtynä.
Tähänkin voi toki suhtautua niin, että Suomessa oman sosiaalisen tilan kunnioittaminen on huomattavasti tärkeämmässä asemassa kuin Japanissa – eli toista ihmistä ei ole kohteliasta "vetää" sosiaaliseen kanssakäymiseen tervehtimällä täysin arkipäiväisissä tilanteissa.
VastaaPoistaToinen tapa suhtautua asiaan voisi olla se, että tervehdystä pidetään merkityksellisempänä asiana eikä puhtaana rituaalina (paitsi tosiaan kaupan kassalla). Näin ollen se "kuluu" ja menettää merkityksensä, jos sitä käytetään liikaa. Samaa perusteluahan kuulee japanilaisilta toisenlaisissa yhteyksissä – esimerkiksi puolisolle esitetyistä arkisista rakkaudenvakuutteluista, jotka täällä ovat täysin arkisia mutta Japanissa eivät.
Minusta näyttää, että nuo 'sivistymättömät' piirteet ovat vain kulttuurieroja - juuri sen vuoksi kirjoitin 'sivistymättömät' lainausmerkkeihin - maassa maan tavalla.
VastaaPoistaEn todellakaan ole asiantuntija, mutta ymmärtääkseni japanilaisille hyvien suhteiden (ainakin pinnallisesti tarkasteluna) säilyttäminen on kovin tärkeää. Suomalaiset ovat kaiketi (noin yleisesti ottaen) tuossa suhteessa jossain määrin erilaisia, joten meidän toimintamme voi japanilaisesta tuntua 'sivistymättömältä' - täällä vaan on kovin erilainen suhtautuminen koko asiaan.
Tervehtimättömyys on minun suomalaisestakin (pääkaupunkilaisesta) näkökulmasta todella moukkamaista. Meiltä on tavat kadonneet, pahemman kerran, eikä kyse ole kulttuurierosta.
VastaaPoistaYmmärrän kyllä hyvin, että japanilaisista tervehtimättömyys ja yleinen näkymättömänä kohtelu tuntuu rasistiselta. Japanilaiset tuskin ovat ainoita, jotka kokevat näin.
Kiitos vielä blogistasi, tunnistan japanilaisen puolisona monet jutut, toiset taas ovat meillä ihan eri! Japanin sisälläkin taitaa olla aika paljon kulttuurieroja :)
Minä olen kyllä vaimosi kanssa aivan samaa mieltä suomalaisten töykeästä käytöksestä. Jurottajia löytyy omien kokemusteni perusteella varsinkin Hämeestä, valitettavasti. Ja ikävä kyllä voisin väittää, että tähän joissakin tapauksissa liittyy myös rasismia: kun japanilainen mieheni kesälomallamme Suomessa meni innokkaasti läheiseen s-markettiin ostoksille, ja yritti kysyä suomalaisilta asiakkailta neuvoa löytääkseen suolatonta voita, osa lähti toiseen suuntaan sanomatta sanaakaan vaikka varmasti näki ja kuuli hänet. Tervehtimisestä tai hymystä voi vain haaveilla.
VastaaPoistaJapanissa melkeinpä henkilö kuin henkilö pyrkii parhaan kykynsä mukaan avustamaan vaikkapa eksynyttä turistia, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan. Viedään vaikka kädestä pitäen perille. Minutkin eräs rouva vuosia sitten opasti oikeaan junaan, kun en vielä hanskannut japania juuri ollenkaan- siis jäi omasta junastaan pois minun kanssani, ja katsoi että pääsen varmasti oikean junan kyytiin. Apua saa myös yllättäen. Esimerkiksi kalakauppiaan poika saattaa kaatosateella juosta perään ja ojentaa asiakkaalle sateenvarjon, koska omaa varjoa ei tullut mukaan..
Suomalaiset eivät myöskään kovin usein enää tarjoa esim. istumapaikkoja vanhuksille tai raskaana oleville. Viereinen istumapaikka junissa ja busseissa varataan omalle laukulle. Kun menen vaatekauppoihin asioimaan, usein minut huomioidaan vasta sitten, kun ojennan maksukortin tai rahaa kassalla myyjälle. Japanissa asiakas varmasti huomioidaan, ja usein tullaan myös kysymään mahtaisinko etsiä jotakin tiettyä asiaa. Joissakin liikkeissä tosin myyjät hokevat robottimaista mantraa, mikä saattaa sekin käydä hermojen päälle.
Yksi asia kuitenkin, minkä varmasti olen Japanissa viettämieni aikojen aikana oppinut ja mitä yritän muuallekin levittää on se, että ystävällisyys ja pienet pyyteettömät teot tuottavat vain lisää ystävällisyyttä.
Ja Petterille voin sanoa, että ainakin minun ja (japanilaisen) miehekkääni välillä rakkautta vakuutellaan kyllä joka päivä - eikä tunnu yhtään arkiselta :)
Olen monta vuotta asunut japanissa ja heidän ns. kohteliaisuus on täyttä harhaa. Kaikki näyttävät kohteliailta jos ollaan sellaisessa tilanteessa että pitää olla kohtelias tai sitten on palvelutilanne. Sisimmiltään japanilainen ei ole kohtelias vaan itsekäs. Se siis teeskentelee kohteliasta koska siitä on sille hyötyä. Japanilaisen todellinen luonne tulee esiin esim. liikenteessä jossa ne toimii täysin itsekkäästi ja totaalisesti ilman maalaisjärkeä. Japanilainen on oikea mestari pysäköimään auton kielletylle paikalle siten että siitä on oikeaa vaaraa muille - varsinkin pyöräilijöille ja jalankulkijoille. Tätä liikenne-ongelma on pitkä enkä jaksa sitä tähän kirjoittaa. Suomessa käydessä osaa arvoistaa sitä että jos joku on kohtelias niin se todella tarkoittaa sitä.
VastaaPoistaToi kaupassa maksun jälkeen ilmaa oleva on 100% totta. Ne ei kysele mitä kuuluu tai hauska nähdä vaan aina tulee samat litanat suusta. Siis ne mitkä pomo on käskenyt sanoa.