Huomaavaisuudessa puutteita

Suomessa on hyvin tavallista, että kaveriporuksta tai ihan pienestä ystäväpiiristäkin osa tapaa tai tekee yhdessä jotain ilman koko ryhmää. Ja kertoo siitä avoimesti myös jälkikäteen.

Kenellepä tilanne ei olisi tuttu? Vaikka koulu/opiskeluajoilta kun itse on viettänyt tylsän iltapäivän niin seuraavana päivänä selviää, että muut kaverit olivat yhdessä tekemässä jotakin hauskaa.
Ulkopuoliseksi jääneestä se ei ole aina mukavaa, mutta siihen on ajan myötä tottunut. Ainakin useimmat tottuvat.

Japanilaisesta tämä on kamala tapa.

Sikäläisittäin toimitaan paljon hienovaraisemmin ja ajatellaan muiden tunteita. Muiden tunteiden huomioiminenhan on siellä asia, johon lapsesta asti kasvetaan. Toisin kuin täällä. Poikkeuksena tietenkin kiusaamistapaukset, mutta ne lienevät asia erikseen.

Japanissa jos ryhmästä, tuttavaporukasta tai kavereista vain osa tekee yhdessä jotakin, asia sovitaan etukäteen täysin salassa ja se pidetään salassa. Olisi todella hävytöntä kertoa muille tai sille ainoalle ulkopuolisena olleelle yhdessä pidetystä hauskasta.

Tämä koskee myös lapsia. Jos tarha/leikkipaikka-ikäisistä muodostuu pieni parhaiden kavereiden ryhmä. Esimerkiksi 3-henkinen ja vain 2:n vanhemmat tapaavat leikin jälkeen vielä kahdestaan lapsineen, ei siitä missään tapauksessa puhuta etukäteen. Ja pidetään huoli, ettei ulkopuoliseksi jäänyt kolmas lapsi varmasti kuule asiasta etukäteen eikä jälkikäteenkään.
Miksi saattaa yksi lapsi surulliseksi vain siksi, että hän ei syystä tai toisesta voi osallistua muiden leikkiin?

Suomessa tämmöiseen huomaavaisuuteen ei taivuta. Tarhassakin näkee välillä lohduttomia itkutilanteita kun pikkupiltin 2 parasta ystävää lähteekin tarhan jälkeen yhdessä toisen luokse leikkimään ja yksi jää sitten yksin eikä millään ymmärrä miksi.


Suomalaisten suorasukaisuus on hyvä asia, mutta ei kyllä aina.