Suomi sai uuden presidentin. Kumpikin ehdokas olisi Japanissa ollut ongelmallinen valittava, ehkä peräti mahdoton.
Japanilla on hyvin liberaali maine, homouskin oli siellä kiellettyä vain vuosina 1873 - 1880. Japanissa on nykyäänkin julkihomoja ja jonkinlainen okama-san on lähes jokaisessa tv-showssa 'pakollinen' kaluste. Ulkomaalaisittain tuntuu hetkittäin, että homoja, transsuja, drag-queeneja on huomattavan paljon. Joku vuosi sitten TV:ssä hauskuutti haado-gei, koominen Tom Of Finland -stereotyyppi. Myös perinteisesti niin luostari- kuin samurai-elämäänkin on kuulunut homorakkaus, usein mestari - oppilas -suhteen sivussa.
Siis homous on Japanissa ok... Kyllä, mutta ei edustushenkilöille.
Tässä välissä kuvioon astuu taas kulissien tärkeys, mitä muut ajattelevatkaan. Ei tulisi kuuloonkaan, että esimerkiksi pääministeriksi ehdotettaisiin homoa.
Ja mikä ongelma olisi ollut Niinistön suhteen?
Vaimo.
Japanissa ikäeroa katsotaan karsaasti. Länsimaissa tuollainen 30 vuoden ikäero ei kiinnitä lainkaan huomiota, onhan niitä pilvin pimein vanhoja ukkoja joilla on kainalossa reilu parikymppinen neito.
Muistan kerran kun Japanissa uutisoitiin näkyvästi siitä, kun reilu 50-vuotias julkimo meni naimisiin noin 30-vuotiaan naisen kanssa. Silloin ihmettelin uutisointia ja sitä ihmetellessä minulle selvisi tämäkin kulttuuriero.
Missä sitten kulkee sallitun ikäeron raja? Kuulemma joku 10-15 vuotta on vielä hyväksyttävä, mutta yli 15 vuoden ikäeroa katsotaan kieroon.
Yksinkertaistetusti voisi ehkä sanoa, että homoiLU on Japanissa sallittua mutta homoUS ei. Eli identiteetti on kielletty, ei itse teot.
VastaaPoistaLännessähän sama asia on konservatiiveille täysin toisin päin: identiteetti on sallittu, mutta teot eivät. "Olkaa vaan homoja, kunhan ette vaan tee mitään homoa", sanovat täällä kirkkoisätkin.
Pohjimmiltaanhan on kyse siitä, että lännessä on kristillispohjainen ajatus siitä että jotkin asiat saattavat olla pahoja jo pelkällä olemisellaan, mutta Japanissa pahuus lähtee aina ulkopuolelta. "Kaikki on ok niin kauan kuin sitä ei tee julkisesti" -ajattelutapa lähtee juuri siitä, että jonkin asian pahuus syntyy siitä häiriöstä joka siitä koituu muille.
Eli homoudenkin pahuus syntyy tässä avioliittoinstituutiota vastaan kapinoimisesta ja selän kääntämisestä sille suvunjatkamisvelvollisuudelle joka yksilöllä on sukuaan kohtaan, ei niinkään siitä että itse homoilu olisi "synti" tai jotain vastaavaa.
Kiitos hyvästä selvennyksestä.
PoistaPetterin kommenttiin antaisin oman kokemukseni: Japanilainen näkövinkkeli ei ole verrattavissa länsimaiseen. Homous on ihan okei, teoista ei sanota mitään. Ketään ei yksinkertaisesti kiinnosta, vähän niinkuin joku "oma valinta" juttu. Jos joku on nurinkurista verrattuna länsimaihin, niin täällä Japanissa ei saa juridista tunnustusta liitolleen, mutta uskonnollisen "siunauksen" shintolaisittain kylläkin.
VastaaPoistaIkäeroon ja sen tuomiin ennakkoluuloihin on tullut törmättyä. Itselläni menee vuoden yli tuosta 15 vuoden taikarajasta, eikä asiaa auta se että olin avioituessa nipinnapin naimaikäinen. Mieheni kruunattiin kaveripiirissään pedofiiliksi...
Ps. Käytin tekstissäsi transsu sanaa, ilmeisesti kuvaamaan transsukupuolisia (sukupuolensa korjauttavia/korjanneita). Lienee asiallista huomauttaa ettei tuo lyhenne ole se kaikista kohteliain.