Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa asia on hieman paremmalla tolalla.
Siitä oikeastaan avaudun nyt...
Nimittäin olen taas työtön. Vaimo hyppii seinille, stressaa ja ahdistelee koska hänelle on niin vieras ajatus, ettei työttömyys tarkoita kaiken loppumista. Ei auta, että tämä on koettu jo kerran ennenkin, silloin vielä taloudellisesti heikommassa tilanteessa.
Jostain syystä pohjoismaista (tai yleensäkin eurooppalaista) ajatusta siitä, että valtio auttaa hädässä olevia, on hyvin vaikea sulattaa. Sitä ihannoidaan, että kyllä Suomi, Ruotsi, Norja jne. ovat ihania maita kun maa auttaa aina kansalaisiaan, mutta tosi tilanteessa ihannointi katoaa täysin.
Japanilaisena hänen päässä pyörii vain se, että hän ei kerta kaikkiaan voi olla vain kotona, jos mies on työtön. Se on mahdotonta. Ja häpeällistä. Erittäin häpeällistä.
Suurta häpeää edustaa myös yhteiskunnan tuen avulla eläminen. Erityisen vieraalta tuntuu ajatus, että tukien ollessa riittävän korkeat, ei mennä suoraa päätä hanttihommiin (eihän japanilais-tyylisiä hanttihommia suomessa edes ole, niitä missä mennään vaikka tietyömaan viereen aamulla aikaisin norkoilemaan josko saisi päiväksi paikan varoituskepin heiluttajana).Ajatus, että aina löytyy jotain työtä elää vahvana. Vaikka omakohtaiset kokemukseni osoittavatkin ettei niitä töitä vaan löydy vaikka olisi valmis hyväksymään lähes mitä vain.
Tällä kertaa myrsky alkoi jo ensimmäisenä virallisena työttömyyspäivänäni. Se tuli kieltämättä yllätyksenä - koska työn loppuminen oli ollut tiedossa jo kuukauden verran.
Vaimo ei puhunut muusta kuin siitä, että hän lähtee Japaniin, koska siellä hän työllistyy välittömästi. Minä voin asua ja etsiä töitä poikamme kanssa suomessa vaikka vuoden ajan, jonka hän tekee Japanissa töitä ja kerää säästöjä.
No, ihan näin ei tietenkään voi tehdä. Sillä odotamme perheen lisäystä kevään mittaan, joka tarkoittaa ettei sinne japaniin niin vain lähdetä. Silti tämä purkaus oli minulle hieman shokki.
Nyt kuitenkin armon aikaa on annettu vuoden loppuun, jos en siihen mennessä löydä työtä, on uhkana muutto japaniin, jossa sitten olen koti-isänä vaimon puskiessa pitkää päivää. Ja jos japaniin lähtö ei kiinnosta niin silloin kylmästi - jää suomeen tai ota ero.Kovaa tekstiä, mutta kuuluu sikäläiseen kulttuuriin.
Valitettavasti.
Sama tilanne on pikaisen gallupin perusteella tuttavapiirin suomalais-japanilaisissa perheissä: Jos mies menettää työn niin vaimo haluaa (täytyy mennä) töihin - mieluusti japaniin vaikka pitäisi sitten ottaa avio-ero. Raha on rakkautta tärkeämpää. Kuten myös perhettä.
Tähän vaimo usein vetoaakin, esimerkkeihin ja tuttavien kommentteihin.
Vakituinen - sellainen eläkeputkeen johtava työ on se jota halutaan. Pitää pystyä luottamaan siihen, että työ jatkuu vuosia. Japanissa tuohon voi olla vielä jotakin realiteetteja, mutta suomessa ei. Täällä ala kuin ala on yhä enemmän pätkätöiden varassa ja YT-neuvotteluja tulee harva se päivä.
Tähänkin voisi ehkä heittää sellaisen tulkinnan, että Japanissa sukupuolia ajatellaan enemmän funktioina kuin täällä. Toisin sanoen: jos esimerkiksi avioliiton mieltää koostuvan miehestä ja naisesta, niin jos sen mies ei täytä miehen (eli elättäjän) rooliaan, on hänen vaimonsa puolison se täytettävä.
VastaaPoistaToki sama pätee sitten ääritapauksissa myös toisinpäin: eli jos mies käy töissä ei nainen oikein voi tehdä samaa, koska kuka sitten on perheen kodinrakentaja ja lastenkasvattaja. Tietysti tätä on osaltaan vahvistaneet poliittiset päätökset esimerkiksi ajaa alas päivähoitopaikkoja, mutta sentimentti on sama.
Ja tämä sitten tietysti johtaa ajattelutapaan, että jos avioliitossa ei ole selkeitä miehen ja naisen rooleja ei se oikeastaan ole mikään avioliitto lainkaan. Ja mies joka ei ole elättäjä ei ole oikeastaan mies lainkaan. Joten parempi jättää moiset.
Äh, "vaimonsa" tietysti eikä "vaimonsa puolison."
PoistaTulipa tuossa mieleen että meni kaverin isältäkin työt (ikää +55V) kun pitkään sinnitellyt tehdas meni konkurssiin. Olihan se suomessakin ennen ysärin lamaa tilanne ihan toinen.
VastaaPoistaHäh, no jo on ongelma! Jos töitä pitää miehellä olla niin rupea aluksi vaikka puhelinmyyjäksi kotikonttorista käsin, perusta pikkurahalla oma firma, nimeä itsesi toimitusjohtajaksi tai vaikkapa konsultiksi ja tee yhä enemmän sitä mikä kiinnostaa ja/tai tuottaa. Ei niuhottavalle vaimolle pidä kaikkea kertoa, vaikka firmasi pyörisikin tosiasiassa työttömyysturvasi varassa. Ajoittain menee kuitenkin paremminkin ja vaimosi ymmärtää kyllä, että aloittavalla yrittäjällä voi helposti mennä parikin vuotta ennen jaloilleenpääsyä. Yrittäjän elämä voi olla niukkaa kyllä paljon pitempäänkin, mutta voi myös onnistaa. Opettele vaikka muutaman kuukauden ajan tiiviisti Python- tai Java-ohjelmointia, niin hommia kyllä löytyy. Ikäkysymys voi tosin olla ongelmallinen, kun maailma pyörii jo lähes lasten ehdoilla, mutta omassa firmassa olet oma herrasi ja voit palkata töiden lisääntyessä kokeneita ammattilaisia ilman yläikärajaa.
VastaaPoistaTsemppiä ja mielikuvitusta! Mies on perheenpää, vaikka vaimo sitä kääntäisikin. Ei pidä alistua akkavaltaan olipa vaimo sitten vaikka japanilainenkin. Vapaita naisia on maailma pullollaan, että antaa mennä vaan jos on mennäkseen. Lapsen parasta tietysti pitää ajatella, joten mikä paha siinä Japaniin koti-isäksi muuttamisessa sitten on? Rupea vääntämään Python-koodia Japanissa ja palkkaa vielä muutama halpiskinuski avuksi, jolloin voit itse shoppailla busineksia Suomen ja Japanin välillä. Maidenvälinen yhteistyö voisi johtaa pitkällekin.
Yrittäjäksi ryhtymistä ei voi työttömälle suositella, ellei ole ihan idioottivarma liikeidea. Yrittäjä ei nimittäin saa yhtään minkäänlaisia tukia. Sen sijaan laskut on maksettava joka ikinen kuukausi. Perustulo on ainoa mielekäs tapa järjestää perusturva nopeasti muuttuvassa nykymaailmassa. Jos perustulolla korvattaisiin työmarkkinatuki, peruspäiväraha, opintotuki ja kansaneläke ja kaikki muut sille vaihtoehtoiset suunnilleen samansuuruiset tuet, byrokratiaa voitaisiin merkittävästi vähentää. (Tulojen kasvaessa perustulo verotettaisiin portaattomasti kasvavassa osin pois.) Moni työttömäksi jäänyt voisi ihan oikeasti päästäkin keikkatöiden tai pienyrittäjyyden avulla uuteen alkuun tai voisi suorittaa lisäopintoja ja nostaa työmarkkina-arvoaan, jos passivoiva ja ylibyrokraattinen tukijärjestelmämme uusittaisiin.
VastaaPoistaAnkarasti lokeroimalla ihmiset opiskelijoiksi, työttömiksi työnhakijoiksi ja yrittäjiksi järjestelmämme ajaa ihmisiä ahdinkoon ja passivoi heitä lopullisesti tai pakottaa heidät valehtelemaan te-toimistolle. Jos jäisin työttömäksi ja ryhtyisin omaehtoisesti opiskelemaan omaa alaani (ohjelmointi) taitojani päivittääkseni esim. maksullisilla kursseilla tai osallistumalla vapaan lähdekoodin ohjelmistojen tuottamiseen, en vihjaisisi asiasta sanallakaan te-toimistolle. Te-toimisto saattaisi pakottaa minut lopettamaan yritykset parantaa työmarkkina-arvoani uhkaamalla työttömyyspäivärahan katkaisemisella. Sen sijaan se saattaisi työttömyyden pitkittyessä pakottaa minut orjatöihin 9 euron päivittäisellä kulukorvauksella tekemään töitä, joista normaalisti maksetaan työntekijälle palkkaa, kuten laittomasti monet esim. kunnat Suomessa tekevät (Huittisen pesulapalvelut esimerkkinä).