Kävimme tuossa jokin aika sitten pitkästä aikaa Helsingissä, jossa aikanaan myös asuimme.
Siellä asuessamme vaimoni ei halunnut tutustua liiaksi sikäläisiin japanilaisiin, sillä se olisi lisännyt ulkoisia paineita. Olisi pitänyt olla kuten Japanissa. Varmistaa, ettei joudu liiaksi juoruilun (kageguchi) kohteeksi eikä toimi vastoin kirjoittamattomia sääntöjä.
Nyt kun kuuli muutaman vanhan tutun kertomuksia, niin ei voi kuin ihmetellä. Sana kiertää, juorut lentävät - sellaisistakin japanilaisista jotka eivät pidä yhteyttä isompaan joukkoon. Riittää, että on se yksi tai kaksi japanilaista tuttavaa jotka huomaavat tilanteen ja sen jälkeen kaikki tietävät. Ja supisevat ja paheksuvat.
Meidänkin vanhojen tuttavien tekemisiin vaikuttaa vahvasti tämä ankara ilmapiiri. Valintoja ei ole voinut tehdä sen mukaan mitä voisi ja haluaisi, vaan sen mukaan mikä on hyväksytty normi. Muuten huomaa pian olevansa täysin yksin.
Hyvänä esimerkkinä vaikka tilanne jossa mies on työtön eikä vaimokaan
lähde etsimään työtä (meidän tilanteemme pian kun työni lähtee taas
kerran alta).
Toisena esimerkkinä vaikka sellainen, että
lapsi/lapset käyvät tarhassa mutta vaimo ei mene töihin vaan on kotona
tai käyttää aikaansa johonkin muuhun ei niin tuottavaan.
Nyt kun asumme pikkuisella paikkakunnalla, asiat ovat toisin. Täällä piirit ovat niin pienet, ettei tarvitse pelätä ilkeitä puheita jotka kiertävät selän takana. Eikä joudu yhteisön arvostelun kohteeksi jos elämäntapa poikkeaa jotenkin 'normista'. Liekö syynä se, että yhteisö on kooltaan niin pieni, ettei kukaan halua potkia ketään pois?
Vaan ei se täyttä turvaa suo, tätäkin pitää kirjoittaa mahdollisimman anonyymisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti