Isi ei osaa

Pidän japanilaisista lastenkirjoista. Ne ovat yleensä tehty mielenkiintoisemmiksi kuin suomessa peruskaupoissa tarjolla olevat.
Toisaalta varsinaisia iltasaduksi kelpaavia kirjoja en ole juuri nähnyt, vaikutelmana on enemmän runsas kuvitus ja vähän tekstiä.

Silti huomaan olevani pulassa kun lapsi nappaa japanilaisen kirjan jota sitten pitäisi lukea. Vaikka ymmärrän kohtalaisen hyvin japania, osaan sitä puhuakin ja lukea kunhan ei ole kauheasti kanji-merkkejä, niin olen joutunut huomaamaan kuinka vaikea yksinkertaista tekstiä on lukea ääneen.

Suorastaan hämmentävää kuinka erilaista on lukea tekstiä ääneen. Vielä kun samalla sanavälit ja painotukset pitäisi mennä kohdalleen. Ei riitä että ymmärtää mitä teksti tarkoittaa...

On vain myönnettävä että isi ei osaa - ja ties monennenko kerran luvata itselleen, että etsii pari helppoa suomenkielistä lastenkirjaa. Jotain muuta kuin ne loruhirvitykset ja neljäntoista lauseen 'kirjat' joita nurkkiin on kertynyt lahjoina milloin keneltäkin.

Jotain muutakin japanissa on lapsille, nimittäin lehdet. Suomessa markkinat ovat niin pienet, ettei pikkulapsille suunnattuja lehtiä ole (tietääkseni). Tosin nämä japanilaiset lehdetkin ovat sitten sitä muutaman perushahmon kierrättämistä - Anpanman ylisuureksi paisuneine hahmolaumoineen, Disney-hahmot, Tuomas-veturi jne...

Entä lehdet äideille? On myönnettävä, että suomalaiset vauva, perhe yms. lehdet ovat nuihin verrattuna 'tietolehtiä'. Japanilaisissa vastikkeissa on kauheasti kuvia ja kuva-kuvalta opastuksia, mutta vähän itse tarinaa tai tietoa. Vaimo sanoikin, että japanissa ei kukaan jaksa lukea pitkää tekstiä ja siksi monen yleistietämys on vähän vajavaista.. Mene ja tiedä, kun seuraavan kerran poikkean japanissa niin pitää tutustua tarkemmin lehdistöön.