Isi ei osaa

Pidän japanilaisista lastenkirjoista. Ne ovat yleensä tehty mielenkiintoisemmiksi kuin suomessa peruskaupoissa tarjolla olevat.
Toisaalta varsinaisia iltasaduksi kelpaavia kirjoja en ole juuri nähnyt, vaikutelmana on enemmän runsas kuvitus ja vähän tekstiä.

Silti huomaan olevani pulassa kun lapsi nappaa japanilaisen kirjan jota sitten pitäisi lukea. Vaikka ymmärrän kohtalaisen hyvin japania, osaan sitä puhuakin ja lukea kunhan ei ole kauheasti kanji-merkkejä, niin olen joutunut huomaamaan kuinka vaikea yksinkertaista tekstiä on lukea ääneen.

Suorastaan hämmentävää kuinka erilaista on lukea tekstiä ääneen. Vielä kun samalla sanavälit ja painotukset pitäisi mennä kohdalleen. Ei riitä että ymmärtää mitä teksti tarkoittaa...

On vain myönnettävä että isi ei osaa - ja ties monennenko kerran luvata itselleen, että etsii pari helppoa suomenkielistä lastenkirjaa. Jotain muuta kuin ne loruhirvitykset ja neljäntoista lauseen 'kirjat' joita nurkkiin on kertynyt lahjoina milloin keneltäkin.

Jotain muutakin japanissa on lapsille, nimittäin lehdet. Suomessa markkinat ovat niin pienet, ettei pikkulapsille suunnattuja lehtiä ole (tietääkseni). Tosin nämä japanilaiset lehdetkin ovat sitten sitä muutaman perushahmon kierrättämistä - Anpanman ylisuureksi paisuneine hahmolaumoineen, Disney-hahmot, Tuomas-veturi jne...

Entä lehdet äideille? On myönnettävä, että suomalaiset vauva, perhe yms. lehdet ovat nuihin verrattuna 'tietolehtiä'. Japanilaisissa vastikkeissa on kauheasti kuvia ja kuva-kuvalta opastuksia, mutta vähän itse tarinaa tai tietoa. Vaimo sanoikin, että japanissa ei kukaan jaksa lukea pitkää tekstiä ja siksi monen yleistietämys on vähän vajavaista.. Mene ja tiedä, kun seuraavan kerran poikkean japanissa niin pitää tutustua tarkemmin lehdistöön.

Sateenkaali - miksi kaali?

Japaninkielessä R ja L ovat käytännössä yksi ja sama. Eroa ei tehdä, vaikka romanji-muotoon translitteroituna käytetäänkin R-kirjainta.
Esimerkiksi mustikka, bureeberii, lausutaan buluberi kirjoitusasusta huolimatta. Osa voi lausua tietysti myös bulubelii.

Mielestäni japaninkielisten L ja R -yhtäläisyys ei kuitenkaan ole takavuosien 'jääkiekkoilija Jali Kulli' -tasoa, vaan lausunnassa on eroja, sekä puhujasta että sanoista riippuen.
Kokemukseni mukaan esim. Thaimaalaiset ovat selkeämmin vain L-äännettä käyttäviä. Japanilaiset käyttävät molempia.
Yleisesti ottaen ri-tavu tuntuu olevan selvästi R-äänteellä lausuttu, re-tavu taas L-äänteellä. Samoin nimissä olevat r-kirjaimet ovat yleensä l-äänteellä. Mutta tämäkin perustuu hyvin kapeaan otantaan.
Oman lisänsä voivat tuoda myös puhujan kotiseutu ja käytetty murre.

Se aasinsillasta. Tuossa jokin aika sitten katselimme sateenkaarta ja vaimoni ihmetteli, että miksi suomenkielessä se on kaali?
En edes heti ymmärtänyt ihmetystä, koska kuulin että 'kaari'. Pian toki huomasimme, että vaimoni oli jo kauan sitten ymmärtänyt, että suomenkielessä se vain nyt on sateenkaali, eikä kaari. Puheesta tuo ei tullut ilmi, kirjoitettuna tietenkin olisi tullut.

Kaali ja kaari, siinä on hyvä esimerkki sanoista jotka voivat mennä japaninkieliseltä sekaisin ja jota kuulija välttämättä ei huomaa korjata. Rakko ja lakko on ehkä vielä pahempi, etenkin kun sana rakko tarkoittaa japaninkielessä saukkoa.

Käytännössä japaninkielinen yleensä joutuu päättelemään kontekstista sen, onko kyse R- vai L-tavuisesta sanasta. Jos puhutaan ruoasta, silloin kyse on luultavasti kaalista.

Densha..... Kun lapsi oppii puhumaan

Tavoitteenamme on elää täysin 2-kielisenä perheenä, jossa lapsi oppii sekä isän- että äidinkielen.

Olen tainnut mainitakkin, että tämä ei tosiaankaan ole helppoa. Minun pitäisi pitäytyä vain ja ainoastaan suomen käytössä silloin kun puhun pojalle. Vastaavasti vaimon vain japaninkielessä.

Lapsi on oppinut pitkin kesää ja syksyä puhetta, ja nyt vauhti on selvästi alkanut kasvamaan. Vaan mitenkäs sitä osaisi kommentoida ja ilmaista iloaan lapselle, kun hän osaa sanoa esimerkiksi junaa oikealla sanalla 'densha'?

Kiusaus vastata / kommentoida japaniksi on erittäin suuri ja välillä vahinko pääseekin tapahtumaan.

Vastaavasti tietenkin vaimolla on vaikeuksia silloin kun lapsi käyttää jostakin asiasta suomenkielistä sanaa. Keskenämme voimme sentään puhua suomea, japania tai vaikka niiden sekoitusta. Mutta lapsen kanssa tämä on vaikeaa.

Kaksikielisyyteen kasvattamisesta löytyy paljon perustietoa, mutta edellä mainitun kaltaisista tilanteista en muista lukeneeni mistään. Onko parempi sanoa 'densha'-esimerkin tapauksessa 'joo, se on juna.'? Vai jotain muuta?