Tavoitteena täydellisyys

Olen aiemminkin sivunnut samaa ongelmaa. Japanilaisilla usein on pakonomainen (kasvatettu) tarve suorittaa kaikki täydellisesti. Sitähän pidetään yhtenä syynä mm. Fukushiman kaltaisten tapahtumien syntyynkin. Jos jotakin ei osaa täysin, sitä ei sitten tehdä ollenkaan vaan vastuu jätetään "muille".

Vaimoni kohdalla tähän törmää usein. Kaikista ikävintä se on tietenkin suomen kielen kanssa. On vain pakko osata täydellisesti.
Tämä johtaa kierteeseen, jossa osaaminen jää aina sinne alkeisiin, koska eteenpäin ei halua mennä ennen kuin osaa sitä aiemmat asiat.
Samalla kieltä ei rohkene käyttää puutteellisena, kuten vaikkapa eteläisestä Euroopasta tulleet käyttävät ja pärjäävät hyvin.

Ja tämähän turhauttaa. Miksi menee vuosi toisensa jälkeen, enkä osaa puhua kunnolla - ihmettelee vaimoni.
Kun kerron, että enhän minäkään osaa edes englantia täydellisesti. Jopa niin huonosti, että aina elokuvissakin on dialogia tai dialogin osia, joita en ymmärrä niin hänestä se on käsittämätöntä. Hän ei voisi seurata elokuvaa, josta ei ymmärrä täydellisesti kaikkea.

Samasta syystä moni Suomessa asuva japanilainen käytyään läpi kielikurssisarjan, aloittaa jälleen vuoden tai kahden päästä alkeista. Kierre tuntuu ikuiselta.