Etupäässä tämä näkyy itsekkyytenä jollaista edes ikimarisijoiden Suomessa ei kohtaa. Termi kokoro ga semai kuvaa hyvin sitäkin, kun lasten kanssa junalla liikkumista yritettiin hiljan Tokiossa ja muissa suurissa kaupungeissa parantaa kampanjoimalla asian puolesta erilaisin julistein ja opastein.
Lopputuloksena oli iso läjä valituksia (kureemu) näistä valistus-julisteista joissa opastetaan mm. antamaan tilaa lapsen kanssa junaan tulevalle äidille, auttamaan (kokoon taitettujen) lasten rattaiden kanssa jne. Parempi olisi ollut kampanja, jossa olisi kampanjoitu lasten matkustuskiellon puolesta... Tai kuten jotkut toivovat, olisi muutettu pelkästään naisille varatut ruuhka-ajan vaunut lasten rattaiden kanssa matkustavien käyttöön.

Toki Suomessakin on minä-minä-minä -henkeä ja etenkin lastenvaunujen kanssa ilmaiseksi matkustavista äideistä/isistä välillä valitellaan lehtien yleisönosastoilla. Vaan pientä tuo on Japaniin verrattuna.
Laajemmin tuon käsitteen kokoro ga semai voi käsittää myös siinä, kuinka vähän useimpia japanilaisia kiinnostaa mihinkään asiaan puuttuminen, ellei kyse ole suoraan oman edun ajamisesta. Ympäristö? Muiden hyvinvointi? Ketä kiinnostaa? Pääasia, että tilillä on rahaa.
Itseasiassa vaikka kokoro ga semai kääntyy yleensä suomalaiseksi termiksi "itsekkyys", paremmin sitä kuvaa nimenomaan vastakohta empatialle, anteeksiantamiselle ja toisten huomioimiselle.