Perheenlisäystä ja byrokratiaa

Pitkästä aikaa ehtii kirjoittamaankin. Syynä tai tekosyynä taukoon löytyy siitä, että perheeseemme tuli hiljattain onnellisesti lisäystä ^_^

Vauvan myötä mieleen palautuivat jälleen suuretkin erot Suomen ja Japanin välillä sen suhteen kuinka raskaana ollessa toimitaan, mitä opastetaan ja miten vauvaa pitäisi hoitaa.

Suomihan on monen japanilaisen mielestä Sparta (aiheesta kirjoitin joskus aiemminkin). Vaan kirjoitan nyt ensin tästä byrokratiasta, myöhemmin näistä synnytys-eroista.

Japanissa byrokratia jyllää (vielä enemmän kuin meidän kekkoslovakiassamme). Siihen on jo monesti törmätty, niin vihkimis- kuin esikoisen papereitakin tehdessä.


Esikoisen kohdalla kävi niin, että virallisesta lähteestä haetussa sallittujen kanji-merkkien listassa ollut, ja nimeen valittu kirjain tuli bumerangina. Ei saa käyttää, sanoivat. Selvittely osoitti kuitenkin sen, että Japanin suurlähetystöllä sattui olemaan auttamattomasti vanhentuneet paperit. Anteeksipyyntöjä tuli, mutta hieman ihmetytti, että eikö tuollainen tieto päivity virkailijoille lainkaan?


Japanin suurlähetystö tahtoo jostakin syystä ehdottomasti kaksi kappaletta syntymätodistuksia (eikö heillä ole kopiokonetta?). Siis kaksi kirjallista, jotka eivät saa olla kopioita ja joissa on lisäksi oltava tarkka synnyinpaikan osoite. Esikoisen kohdalla oli ongelmia osoitteen kanssa, sillä sairaalan osoite on yleensä aika summittainen ja osoitteita voi olla useampiakin, sillä sairaaloitahan rajaa useampi katu. Ensimmäinen osoite ei kelvannut ja sitten sorvasimme synnytys-osaston sihteerin kanssa jonkun vähän hatusta vedetyn osoitteen joka voisi olla sen synnytys-osasto -kompleksin katuosoite. Ystävällinen sihteeri myös suostui tekemään ne vaaditut kaksi kappaletta dokumentista.

Kuopuksen kanssa tiesimme mitä odottaa, siispä heti pyytämään sihteeriltä syntymätodistusta kahtena kappaleena ja vielä esikoisen todistus malliksi jotta näkee kuinka osoitteen pitää olla. No, tämän sihteerin palveluhalukkuutta ja ystävällisyyttä ei voi olla liiaksi väheksymättä. Todella leipääntynyt vanhempi naishenkilö jolle eivät neuvot kelvanneet. Eivätkä mallit. Eikä myöskään toiveemme kahdesta kappaleesta syntymätodistuksia.
Ostakoon Japanin suurlähetystö värikopiokoneen sitten, olivat hänen kommenttinsa. Osoitteenkin piti kelvata sellaisena kuin se virallisesti on. Siitä viis mitä suurlähetystön virkailija sattuu sanomaan.

Tällä kertaa meillä oli hyvä onni, asioita suurlähetystössä hoitava taho sanoi että tietenkin yksi kopio riittää, he voivat ottaa valokopion. Ja katuosoitteenkaan ei tarvinnut enään identifioida yksittäistä rakennusta. Oliko politiikka löystynyt vai sattuiko esikoisen kohdalla olemaan vain hieman yli-innokas virkailija?

Jos Japanin suuntaan kaikki meni nyt helposti, niin Suomen päässä kohdattiinkin ongelmia. Esikoisen kanssa maistraatti hyväksyi kaikki nimet mukisematta - saattoi olla tosin, että olimme koko perhe maistraatissa ja mahdolliset kysymykset nimistä hoituivat heti. Ei jäänyt kummallekaan mieleen.
Kuopuksen osalta täytimme maistraatin paperit, postitimme ja saimme sitten bumerangina takaisin. Yksi etunimistä oli kuulemma niin harvinainen (ellei peräti ainutlaatuinen?) maassamme, että maistraatti kaipasi kirjallisen selvityksen siitä, mitä kieltä nimi on. Onko nimi yleinen siinä maassa ja miksi nimi on valittu, ym...
Nimihän tosiaan on yleinen Japanissa. Se on suoraan appiukkoni etunimi...

Hyväksyihän se maistraattikin selvityksemme.