Kun lapsi oppii sanoja, niin siinä tulee samalla huomattua sellaisia asioita kielistämme joita ei muuten niin huomaa.
Olemme pitkään ihmetelleet, että miksi parivuotias taaperomme puhuu minulle 'isi' ja kohdistaessaan sanansa minulle, hän käyttää vaimostani sanaa 'äiti'.
Japaniksi hän ymmärtää okaasan ja otousan (äiti ja isä), mutta ei osaa sanoa.
Lyhyehkö analyysi johti siihen lopputulokseen, että suomea puhuessa (etenkin lapselle) toistetaan jatkuvasti tekijää.
Isoäiti voi sanoa: "Odota heti, mummi ei voi nyt ottaa syliin. Mummi pesee vielä kädet ja sitten pääset mummin syliin..."
Itse voin hyvinkin sanoa "Isin tulee kohta, isi vaan ensin tiskaa lautaset. Tuutko kattomaan kun isi tiskaa? ..."
Japanilaiset eivät puhu tuohon tyyliin. Vaimoni voi sanoa lauseessa äitiä tarkoittavan okaasan-sanan, mutta se ei toistu siinä moneen kertaan kuten suomen kielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti