Japanissa kaiketi kukaan ei tunne, tai ainakaan tunnusta tuntevansa ketään työtöntä.
Ainakin siltä vaikuttaa.
Hiljan palasimme Japanista Suomeen ja kotiin päästyämme vaimoni kertoi kuinka minun työttömyyteni oli usein puheenaiheena vaimoni tavatessa tuttujaan. Jopa ilkeilyn ja naureskelun aiheena. Aiheesta oli myös tullut riitoja appiukkoni ja vaimoni välille. Appiukkoa kaduttaa sekin, että meni hölmöyksissään päästämään tyttärensä naimisiin ulkomaalaisen kanssa.
Kovasti ikävää kuulla, että eräskin hyvänä ystävänä ja meillä suomessakin useasti kyläillyt mies oli minun poistuttua pöydästä naurannut, että kuinka voi olla että se ei vielä(kään!) ole löytänyt työtä!
Vikahan on työttömän. Miksei mene töihin.
Loukkaavaa ja muuttaa suhtautumistani moniin hyviin tuttuihin. Vaikka osa tuosta pitäisi laittaa kulttuurien erilaisuuden piikkiin. Silti en pysty ymmärtämään ihan suoraa nauramista.
Olkoonkin, että japanilainen ei koskaan paljasta olevansa työtön - korkeintaan jälkikäteen löydettyään uuden työn kertoo eläneensä jonkin aikaa säästöillä.
Työ pitäisi siis olla, vaikka sillä eläisi paljon huonommin kuin työttömänä. Kunhan on hyvät kulissit, se on tärkeää.
Ironistahan on se, että Japanissa työttömyysprosentti pyörii aika samoissa numeroissa kuin Suomessakin... Tietenkin maan sisäisiä alueellisia eroja on paljon, mutta kuitenkin. Työttömyyttä ei siis oikeastaan ole yhtään sen vähemmän kuin Suomessa, teeskentelyä vaan on enemmän.
VastaaPoistaSitten Japanissa on paljon noita hanttihommia. Aamulla mennään norkoilemaan työmaan laitamille josko heltiäisi nälkäpalkalla lippumiehen paikka tietyömaalle tai jotain vastaavaa. Kuten pitämään alennusmyynnistä kertovaa kylttiä käsissä kaupan edessä.
PoistaJos hoitaa hommansa hyvin, voi ehkä seuraavanakin päivänä päästä samaan paikkaan.
Ilmeisesti tilastoissa tuo on työttömyyttä, mutta sikäläisten mielestä ei ole.
Ihan ensiksi: toivottavasti olet jo saanut töitä tai ainakin saat niitä hyvin pian, jos sinua ei vielä ole onnistanut.
VastaaPoistaLöysin tämän sinun blogisi vasta tänään. Kiitos mielenkiintoisista kirjoituksista ja toivottavasti päivität blogiasi jatkossakin.
Minä olen opiskellut japania työväenopistossa viime syksystä alkaen. Minua kiinnostavat myös japanilainen kulttuuri, tavat, käsitykset ym. Olen lukenut jonkin verran mm. yliopiston vaihto-oppilaiden kokemuksia Japanista ja nyt myös tämän sinun blogisi kirjoitukset. Johtopäätös: minun on todella vaikeaa ymmärtää joitain Japanin kulttuurin piirteitä.
Yksi noista em. asioista on japanilaisten suhtautuminen (mies)puolison työttömyyteen. Olen itsekin joskus ollut työtön ja sehän on monellakin tavalla ikävää jo ihan vaan 'an sich', joten tuntuu julmalta, että sille vielä naureskellaan jopa ystävien taholta. En myöskään pysty ymmärtämään, että miten joku voisi vapaaehtoisesti jättää puolisonsa ja mahdollisesti myös oman pienen lapsensa tuolla tavalla, jota vaimosi on ilmeisesti aivan vakavasti suunnitellut.
Toivottavasti vaimosi pystyy käsittelemään tuon asian ajanmyötä niin, että työttömyys ei aiheuttaisi hänessä tuollaista paniikkireaktiota - näin siis ihan riippumatta siitä, oletko töissä vai et.
Hei, vielä olen työtön.
PoistaTaitaa työttömyys ja suhtautuminen töihin yleensäkin on Japanissa tällä hetkellä jonkinlaisen murroksen kourissa.
Ikäluokka, vanhempien tausta ja asuinalue tuntuu vaikuttavan paljon suhtautumiseen.
Siinä missä jotkut kiertävät ankaria työoloja tekemällä tahallaan vain määrä-aikaisia töitä tai olemalla töissä vuoden, irtisanoutumalla, lomailemalla ja menemällä taas jonnekin töihin, toisille työsuhde on erittäin tärkeä osa identiteettiä ja suhdetta muuhun yhteiskuntaan.