Tuore äiti on prinsessa (mutta vain Japanissa)

Suomi on synnyttäjällekin ankara. Kuten vastasyntyneellekin. Tai leikkauspotilaalle.
Täällä ei turhaan palvella tai pidetä lepolomalla vaan heti liikkeelle ja arkeen!

Sparta!

Onhan meillä hyvää ja paljon, joten niistä ensin.
Täällä on keskimäärin hyvä ja ilmainen neuvolajärjestelmä kaikkine ultra-tutkimuksineenkin. Synnytyskin on halpaa. Jollei joudu viipymään sairaalassa poikkeuksellisen pitkää aikaa, niin maksettavaa kertyy noin 60 euroa.
Rokotuksetkin menevät maksutta.


Japanissa onkin toisin. Mikäli kuuluu hyväosaisiin ja omaa sairas-vakuutuksen, selviää synnytyksestä maksamalla noin 300 000 - 400 000 jeniä etukäteen (tämän päivän kurssilla noin 2900 - 3900€). Päälle tulevat lisäksi neuvolat, kaikki ylimääräiset verikokeet, ultrat ja muut labrakulut.
Toki vakuutus palauttaa rahat synnytyksen jälkeen niiltä osin miltä se katsoo olevansa korvausvelvollinen - halvan sairaalan tapauksessa jopa kaiken. Kalliimman sairaalan kohdalla asia riippuu... Ja sitten jos ei ole syystä tai toisesta vakuutusta, niin siinähän ollaan. Maksaa pitää, konstilla tai toisella.


Suomi voittaa kyllä mennen tullen.

Sitten on näitä asioita jotka hämmästyttävät japanilaisia suomen menossa. Otetaan ensiksi vaikka vauvan pesu. Suomessa vauva laitetaan kraanan tai suihkun alle ja pestään jopa pää! Moisessa hutiloinnissahan voi mennä vaikka korvaankin vettä!

Äidin suihku ja vauvan pesu.

Japanissa vauva pestään varovasti, vielä siten että vauvan vatsa peitetään liinalla jotta vauvalla olisi helppoa ja turvallista olla.


Suomessa tuoreen äidin pitää heti synnytyksen jälkeen kävellä kivuista välittämättä ja käydä suihkussa. Sparta! (suomessa ei myöskään suoriteta suolen tyhjennystä ennen synnytystä, jolla japanissa pyritään estämään synnyttäjälle häveliäs kakan pötkähtäminen kätilöiden nähden)

Japanissa äidin pitää odottaa rauhassa vähintään päivän verran, sitten voi käydä suihkussa. Kylvyssä saa käydä vasta kun noin kuukauden päästä on läpäissyt lääkärin tarkastuksen.

Muutenkin alku on rauhallista. Sairaalassa viivytään viikko eikä passiteta 3pv:n päästä kotiin kuten Suomessa.
Myös ystävät ovat pääsääntöisesti tervetulleita katsomaan vauvaa ja äitiä. Suomessa tapaaminen on rajattu tiukasti vain puolisolle, sisaruksille ja isovanhemmille. Jälkimmäisille vierailuajat eivät ole kovinkaan vapaat. Japanilainen äitihän haluaisi tietysti näyttää vauvan heti kaikille tuttavilleen. Suomessa se on vähän hankalaa. Siis ankara Sparta.

Sairaalasta pääsyn jälkeen asiat pyritään järjestelemään siten, että äiti voi viettää kuukauden verran lepolomaa. Onnistumiseen vaikuttaa etupäässä äidin omien vanhempien läheisyys. Jos suhde on hyvä, voi fyysinen etäisyys olla pidempikin. Esimerkiksi Tokiossa asuva isoäiti tulee Nagoyaan hoitamaan uutta lapsenlastaan jotta äiti voi olla rauhassa.

Sairaalaruoka on suomessa huonoa (mun mielestä se on vähän mautonta, mutta ok - tosin olen tottunut jo ala-asteelta lähtien laitosruokiin). Japanissa hyvässä (kalliimmassa) sairaalassa ruoka on erittäin hyvää, maksetaanhan siitä hurja hinta. Vaan muutenkin erityisesti ensimmäinen ateria synnytyksen jälkeen on juhlallinen. Ei tulisi kuuloonkaan täkäläinen meininki, jossa tarjotaan sämpylä, lasi mehua ja keksi.

Vaimon japanilaiset tuttavat eivät tahdo ottaa uskoakseen edes valokuvia sairaala-aterioista. Sen verran shokeeraavia ne ateriat heidän mielestään ovat. Ajatella nyt, vasta synnyttänyt ja aamiaisella tai päivällisellä on tarjolla vain leipä, keitto sekä joku jälkiruoan tapainen - jos sitäkään.

Sairaala-ruoan kuuluu olla terveellistä, värikästä, houkuttelevan näköistä, ja hienosti katettua.

Vaan onhan se itsekin myönnettävä, että yllä olevaan ateriaan verrattuna suomen laitosruoka on.... aika heikkoa ^_^


Kahvia ei synnytyksen jälkeen japanissa anneta. Monet ihmettelevätkin miksi euroopassa (ja etenkein suomessa) tarjotaan imettävillekin kahvia. Teen juominen on sallittua, mitä siitä että siinäkin on kofeiinia. Tosin tästä varoitetaankin.

Japanissa, jossa liki jokainen on aina dieetillä, on itsestään selvää, että makean ja rasvaisen syönnin välttämistä korostetaan. Suomessa taas neuvotaan syömään paljon. Mitä vain. Kunhan välttää haukea ja silakkaa.

Japanissahan jo raskaus-aikana ollaan todella tarkkoja painosta. Lääkäristä tulee satikutia jos kiloja tulee. Varsinkin suomalaistyyppinen +15 raskauskiloa, siinä ei japanilainen oikein uskalla edes lääkärin eteen...

Perheenlisäystä ja byrokratiaa

Pitkästä aikaa ehtii kirjoittamaankin. Syynä tai tekosyynä taukoon löytyy siitä, että perheeseemme tuli hiljattain onnellisesti lisäystä ^_^

Vauvan myötä mieleen palautuivat jälleen suuretkin erot Suomen ja Japanin välillä sen suhteen kuinka raskaana ollessa toimitaan, mitä opastetaan ja miten vauvaa pitäisi hoitaa.

Suomihan on monen japanilaisen mielestä Sparta (aiheesta kirjoitin joskus aiemminkin). Vaan kirjoitan nyt ensin tästä byrokratiasta, myöhemmin näistä synnytys-eroista.

Japanissa byrokratia jyllää (vielä enemmän kuin meidän kekkoslovakiassamme). Siihen on jo monesti törmätty, niin vihkimis- kuin esikoisen papereitakin tehdessä.


Esikoisen kohdalla kävi niin, että virallisesta lähteestä haetussa sallittujen kanji-merkkien listassa ollut, ja nimeen valittu kirjain tuli bumerangina. Ei saa käyttää, sanoivat. Selvittely osoitti kuitenkin sen, että Japanin suurlähetystöllä sattui olemaan auttamattomasti vanhentuneet paperit. Anteeksipyyntöjä tuli, mutta hieman ihmetytti, että eikö tuollainen tieto päivity virkailijoille lainkaan?


Japanin suurlähetystö tahtoo jostakin syystä ehdottomasti kaksi kappaletta syntymätodistuksia (eikö heillä ole kopiokonetta?). Siis kaksi kirjallista, jotka eivät saa olla kopioita ja joissa on lisäksi oltava tarkka synnyinpaikan osoite. Esikoisen kohdalla oli ongelmia osoitteen kanssa, sillä sairaalan osoite on yleensä aika summittainen ja osoitteita voi olla useampiakin, sillä sairaaloitahan rajaa useampi katu. Ensimmäinen osoite ei kelvannut ja sitten sorvasimme synnytys-osaston sihteerin kanssa jonkun vähän hatusta vedetyn osoitteen joka voisi olla sen synnytys-osasto -kompleksin katuosoite. Ystävällinen sihteeri myös suostui tekemään ne vaaditut kaksi kappaletta dokumentista.

Kuopuksen kanssa tiesimme mitä odottaa, siispä heti pyytämään sihteeriltä syntymätodistusta kahtena kappaleena ja vielä esikoisen todistus malliksi jotta näkee kuinka osoitteen pitää olla. No, tämän sihteerin palveluhalukkuutta ja ystävällisyyttä ei voi olla liiaksi väheksymättä. Todella leipääntynyt vanhempi naishenkilö jolle eivät neuvot kelvanneet. Eivätkä mallit. Eikä myöskään toiveemme kahdesta kappaleesta syntymätodistuksia.
Ostakoon Japanin suurlähetystö värikopiokoneen sitten, olivat hänen kommenttinsa. Osoitteenkin piti kelvata sellaisena kuin se virallisesti on. Siitä viis mitä suurlähetystön virkailija sattuu sanomaan.

Tällä kertaa meillä oli hyvä onni, asioita suurlähetystössä hoitava taho sanoi että tietenkin yksi kopio riittää, he voivat ottaa valokopion. Ja katuosoitteenkaan ei tarvinnut enään identifioida yksittäistä rakennusta. Oliko politiikka löystynyt vai sattuiko esikoisen kohdalla olemaan vain hieman yli-innokas virkailija?

Jos Japanin suuntaan kaikki meni nyt helposti, niin Suomen päässä kohdattiinkin ongelmia. Esikoisen kanssa maistraatti hyväksyi kaikki nimet mukisematta - saattoi olla tosin, että olimme koko perhe maistraatissa ja mahdolliset kysymykset nimistä hoituivat heti. Ei jäänyt kummallekaan mieleen.
Kuopuksen osalta täytimme maistraatin paperit, postitimme ja saimme sitten bumerangina takaisin. Yksi etunimistä oli kuulemma niin harvinainen (ellei peräti ainutlaatuinen?) maassamme, että maistraatti kaipasi kirjallisen selvityksen siitä, mitä kieltä nimi on. Onko nimi yleinen siinä maassa ja miksi nimi on valittu, ym...
Nimihän tosiaan on yleinen Japanissa. Se on suoraan appiukkoni etunimi...

Hyväksyihän se maistraattikin selvityksemme.