Kielikurssien hankaluus

Suomessa työkkäri lähes edellyttää suomen kielen kurssin käymistä työvoimapoliittisena koulutuksena maahanmuuttajan kotoutumis-ajanjaksona (ensimmäiset 3v).

Sinänsä kurssi lienee aika hyvä, riippuen tosin luvattoman paljon paikkakunnasta. Joistain on tullut kehuja, monista haukkuja.

Usein kurssien perusongelmat syntyvät kieli- ja kulttuurieroista. Suomessa (mukaan lukien kesäyliopistot yms) tuppaa opetuskieli olemaan englanti heti jos joku opiskelijoista on ulkomaalainen.
Tämä tietysti maahanmuuttajien kielikursseilla tarkoittaa usein sitä, että opettaja selittää asiat englanniksi.
Ja englantiahan aniharva japanilainen osaa.

Jos opettaja selittääkin asian myös selkosuomella, niin silti japanilainen kokee itsensä usein ulkopuoliseksi koska opetus- ja opiskelukulttuuri on suomessa (yleensä länsimaissa, japanilaisten mielestä "ulkomaissa") niin erilainen.

Ulkopuolisuutta aiheuttaa heti se, että tauoilla muut puhuvat keskenään englantia - ja sitä kun ei ymmärrä niin ulkona ollaan.
Toinen on japanilaisten suorituskeskeinen opiskelu. Japanin koko yhteiskuntahan rakentuu suorittamisen varaan. Paikalla ei saa olla, vaan aina pitää tehdä jotakin "tuottavaa".

Kursseilla tämä tuottaa ongelmia koska japanilainen on kurssilla suorittamassa, suomalainen ehkä mieltäisi asenteen parhaiten termillä "äärimmäinen hikipinko". Japanilaisten on vaikea käsittää sitä, että useimmat kurssilla olijat ovat siellä vain oppimassa, eivät keräämässä maksimisuorituksia. Joten muut puhuvat tunnilla, eivät tee niinkään aktiivisesti kotitehtäviä - ja tämä kaikki taas häiritsee japanilaista koska opetus hidastuu...

Myöskin opettajalle puhuminen, opettajan keskeyttäminen suoraan puhumalla tai viittaamalla ja sitten puhumalla on jotain mitä japanilaisessa opiskelukulttuurissa ei tapahdu. Siellä kaikki ovat hiljaa kun opettaja puhuu.
Jos opettaja kysyy koko luokalta jotain, silloin odotetaan että joku viittaa ja vastaa, mutta se on aina "joku muu", toisin sanoen kukaan ei tahtoisi vastata koska silloin nousee muiden yläpuolelle. Erottuu massasta.
Ja kuten vanha japanilainen sananlasku sen sanoo, naula joka on muita pidempi, hakataan alas.
Jos taas jää jotakin kysyttävää, niin sitä ei kysytä tunnilla vaan tunnin jälkeen kysytään opettajalta lupa häiritä opettajaa kysymyksellä.

Siitä johtuen myös täkäläinen opiskelutapa jossa keskeytetään opettaja ja kysellään itsenäisesti asiota häiritsee ja stressaa - taas jäädään aikataulusta jälkeen!


Käytännössä opiskelua seuranneena voin todeta, että esimerkiksi vaimoni on todella stressaantunut ja kireä silloin kun opiskelee. Kotitehtäviin käytetään reilusti aikaa. Ja lisäksi koko kurssimateriaali luetaan kertaalleen jo ennen kurssia kirjallisuudesta ja tehdään tehtävät jotka silloin osaa tehdä.

Näin kurssi ikäänkuin opiskellaan toiseen kertaan varsinaisella kurssilla opettajan johdolla ja siinä vaiheessa on vanhoista merkinnöistä hyötyä kun voi kuunnella tarkkaan miten opettaja jonkun asian selittää. Tai kysyä tarkennusta opettajalta tunnin jälkeen.

Ja mitenkä tuo alussa mainittu työkkäri sitten liittyy tähän?
Siten, että vaimolleni työkkäri antoi tehtäväksi mennä suomen kurssille (vähintän 20 tuntia/viikko) ennen ensi kevättä tai sitten tmt-tuki, eli kotouttamistuki lakkaa.